Mummula
Tervetuloa Mummulaan! Mummu virkkaa, kutoo, jemmaa lankaa sängyn alle - ja eksyy säännönmukaisesti käsitöistä muihin aiheisiin.
28.04.2008 22:06

Kiirettä pitää

...eikä oikein ehdi keskittyä käsitöiden valmiiksi saattamiseen. Kaikenlaista on tuossa taas kesken tai päättelyvaiheessa. Olen kyllä ehtinyt antaa virkkausopetusta siskolleni. Happy Hooker -kirjan ohjeella syntyi tämä laukku, Tennesseellä tehtynä siitä tuli söpön pieni. Väri on vaalean keltainen, kulutus hitusen vajaa 100g.

Itse olen saanut vauvannnutun langanpäät pääteltyä, enää täytyy ommella saumat. Aloitin myös tilaustyön valkoisesta Tennesseestä. Huiville löytyi heti deadlinekin: se haluttaisiin mukaan toukokuun lopussa pidettäviin juhliin. Kyllähän sen on onnistuttava! 21:stä palasta seitsemän on jo valmiina, joten hyvin uskon ehtiväni. Valkoinen vaan on vähän hankala väri, sen kanssa saa olla todella varovainen (että se pysyykin valkoisena). Matkavirkkuuksi tästä huivista ei siis ole. Mutta onhan tuossa tuo Aura-huivin reunus odottamassa. Ja yksi toinenkin huivi, jonka teko on tylsän ohjeen vuoksi tökähtänyt täysin...

Vappua ja vapputoria tässä odotellaan, simakin on jo tulossa. Minkäslaisia vappuperinteitä teillä on? Vai sujuuko vappu työn merkeissä? Kuka jättää vapun kokonaan väliin?

Näytä kommentit (2) | 

23.04.2008 13:26

Terveisiä kevätjuhlista

Pääsin eilen osallistumaan muskarin kevätjuhlaan. Mummun Kulta oli esiintymässä. Energisellä tytöllä on yleensä vaikeuksia keskittyä paikallaan pysymiseen ja musisoimiseen, sillä ympäriltä löytyy kaikkea niin paljon mielenkiintoisempaa, mutta juhlan kunniaksi kaikki meni oikein hienosti. Itse jännitin sitä, miten Kulta pysyy ruodussa, kun iskä ja Mummu istuvat yleisössä, mutta mitään hämminkiä ei syntynyt. Ei sillä että se olisi mitenkään vakavaa ollutkaan, kyse on kuitenkin pienistä ihmisistä. Kullalla näytti olevan hauskaa. Mikäs sen mukavampaa kun saada oikein kunnon yleisö!

Mummu tietysti oli salaa ihan liikuttunut. Tuo tyttö tuolla virnuilee minulle. Oman esityksensä jälkeen Kulta istui hipihiljaa sylissäni katsomassa vanhempien lasten hienoa esitystä. "Oho", totesi hän välillä pieniä intiaaneja katsellessaan, ja hypisteli neuletakkini hihaa. Tämä on minun tyttöni tämä, ajatteli Mummu, ja tarttui pieniin sormiin.

Näytä kommentit (1) | 

21.04.2008 13:01

Viimeistele ennenkuin panikoit!

Otsikkoon sisältyy tämän päivän ensimmäinen opetus. Sain eilen valmiiksi Muksuekstrasta löytyneen nutun raita-Woolista, jonka takaosaa kudoin siis urheasti kahdelta kerältä. Kun sitten ennen viimeistelyä tutkin aikaansaannostani, totesin että tämä työ ei tasan poistu näiden seinien sisältä - niin epätasaiselta käsialani näytti. Tai siis ensin tehty etukappale on ihanan siisti, mutta toinen (se enemmän näkyvä, totta kai!) oli aivan luokaton. Alkoi jo epätoivo iskeä!

Onneksi maltoin kuitenkin odottaa hetken ennen hylkäävää tuomiota. Kunnollisen kostutuksen jälkeen nuttu oli kuin täysin eri työ: neulepinta oli tasainen ja siisti. Päivän ensimmäinen opetus on siis tämä: viimeistely tekee ihmeitä.

Nuttu lähtee vappuna 4 kuukauden ikäiselle Annikalle, kunhan ensin päättelen arviolta 279 langanpäätä ja ompelen napit (7kpl) paikoilleen. Niin, ja huijaan jotenkin piiloon sen yhden ainoan virhesilmukan, joka luonnollisesti (ja tämä on se päivän toinen ja viimeinen opetus) osui keskelle takakappaletta...

Jokunen sana lomastani, joka oli oikein rentouttava ja mukava. Kotimaan kamaralla pysyttiin, reissattiin vähän siskolikan kanssa. Työasiat eivät muistuneet mieleen kertaakaan - ja se on hyvän loman merkki se. Innolla suunnittelen jo tulevaa muuttoa, ja sitä silmällä pitäen tuli ravattua vähän huonekalukaupoissakin - tosin vain ideoita hankkimassa. Mummulassa uskotaan vanhan vaalimiseen ja itse tekemiseen, joten uutta ostetaan mahdollisimman vähän. Löysin jo kirjahyllyn käsityökirjoilleni kirppikseltä, nyt hakusessa ovat valaisimet. Ja totta kai suunnittelen jo kovaa vauhtia tämän kesän kukkaistutuksia! Uuden kodin parveke on isompi ja suojaisampi, joten rakastamani elämänlangat ja tuoksuherneet saavat köynnöstellä rauhassa. Tämän kesän uutuutena aion kokeilla sinivaulan kasvattamista.

Millaisia puutarhaunelmia muilla on? Ennen kaikkea kiinnostaa kuulla parveke- ja ruukkuistutuksista - vinkkejä ja kokemuksia vastaanotetaan!

p.s Katsokaas mitä tänään löysin postilaatikosta! Kiitos Marja!

 

Näytä kommentit (3) | 

15.04.2008 17:45

Talvi/kesä/kevät/syysloma

Näytä kommentit (2) | 

14.04.2008 14:12

Raitaa kahdelta kerältä

Yhtenä yönä selailin Muksuekstraa ja päätin että juuri nyt on aloitettava joku pieni työ. Käteen osuivat ensimmäisenä neliraita Woolit, sinivihreän sävyissä. Koska todellakin yli kaiken inhoan saumojen ompelemista, innostuin löytäessäni lehdestä ohjeen yhdestä kappaleesta tehtävään nuttuun. Ainaoikeaa on vähän tylsä tikutella, mutta toisaalta se sopii hyvin telkun edessä kudottavaksi. Joten aloitin nutun suit sait sukkelaan.

Tajusin sitten vasta hihan kohdalla, että nyt iski raitaongelma: jos haluan takakappaleen raitojen olevan yhtä paksut kuin etukappaleissa, on kikkailtava kahden kerän kanssa. Käytin Neulomon näppärää hakutoimintoa ja etsin aiempaa keskustelua aiheesta, kuukkeloin lisätietoa intarsiasta (jota olin pitänyt vain puuntyöstöön liittyvänä tekniikkana). Täytyy tunnustaa, etten ole varma, tulinko niin sanotusti hullua hurskaammaksi. En ole koskaan kutonut tai virkannut kahdelta kerältä, joten olen melko varma, että saan aikaiseksi vain ja ainoastaan kamalan sotkun. En millään haluaisi ruveta pätkimään lankaa, koska pieneen nuttuunkin tulee Woolilla aika monta värinvaihtoa, mutta koska mikään muu vaihtoehto ei tunnu realistiselta, täytynee ottaa sakset kauniiseen käteen.

Vai voisiko joku pelastaa minut? Kokemuksia neliraidasta?

10.04.2008 19:53

Kaksijalkaisen vauvan arvoitus

Kyllä Mummulassa on taas naurettu omille älynväläyksille. Pienet tossut ovat odottaneet sitä kaunista päivää, kun eksyn nappikauppaan. No, viikonloppuna sellaisen löysin, ja varsinaisen aarreaitan. Viidellä sentillä sai jos jonkinlaista nappia! Minähän siis rapistelin ja hypläilin, ja löysin kuin löysinkin pieniä, suloisia nappeja. Ostin varastoon tulevia projekteja varten neljä pinkkiä nappia ja neljä sinistä. Liloja ostin kaksi. Yhtenä iltana sitten istuin alas ja ompelin napit tossuun kiinni. Olin varsin tyytyväinen saavutukseeni, kunnes tajusin, että toinen tossu kökötti orpona pöydän kulmalla - ilman nappeja.

Aivan. Kuten tarkkasilmäisimmät jo tajusivatkin, ostin tosiaan KAKSI lilaa nappia. Yhteen tossuun menee kaksi, ja niitä tossuja on kuitenkin kaksi kappaletta, joten niihin tarvitsee yhteensä NELJÄ nappia. Vauvoilla on kaksi jalkaa! Eli ei muuta kun uudestaan ostoksille. No, eihän näille napeille enää kavereita löytynyt, joten ostin uudet napit, irrotin jo ommellut, ja ompelin uudet napit tilalle. Ja alla näkyy tulos. 

Tossut (siis aiemmin mainitut Saartjen töppöset Nalle colorista) ovat söpöt ja sain taas hyvät naurut - hyvästä otsikosta puhumattakaan.

Lähipiirissäni tuntuu olevan kovasti flunssaa liikkeellä. Myös Mummun kulta on ollut kuumeessa. Ruoka ei ole oikein maittanut ja nukkumisen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Olen käynyt tervehtimässä pientä räkänokkaani nyt kahtena peräkkäisenä aamupäivänä, ja olen kyllä saanut kaikesta huolimatta iloisen vastaanoton. Mutta ihan oma itsensä tyttö ei ole, hän nimittäin on malttanut pysyä paikallaan hämmästyttävän pitkiä aikoja... Kullalla on yleensä sellainen vauhti päällä, ettei hän juuri malta sylissä istuskelemaan. Viime päivinä on sen sijaan sylihoito kelvannut. (Tämä ei ole haitannut Mummua ollenkaan.)

Vaikka tarjoan kullalle mielummin haleja ja sylihoitoa kuin tavaraa, tänään haksahdin kaupan leluosastolla muoviseen teeastiastoon, joka oli ihan pakko ostaa. Täytyyhän tytön oppia teekutsuja pitämään! Mummulle ja äitille tarjottiinkin saman tien teet. Osansa saivat myös Niina-nukke ja Kettu Repolainen, jotka aseteltiin Mummun syliin. Niina sai teetä oikein ekstraison annoksen, suoraan teekannusta. Ja kyllä tee Niinalle maistuikin, nam nam ja maiskis!

Kulta on myös selvästi seurannut tarkkaan Mummun teenkulutusta: hän ojensi minulle kupin, sitten toisen... ja lopulta minulla oli yhteensä neljä kuppia edessäni. 

Mistä tulikin mieleeni: tee on hautumassa ja muuttuu pian kahviksi...

Näytä kommentit (2) | 

03.04.2008 20:05

Kevätpölinää

Liekö ilmassa pöllyävä hiekka ja tomu sumentanut sekä silmäni että ajattelukykyni - kävin tänään Anttilan lankaosastolla, enkä edes huomannut napata mukaan muksuekstraa, joka kuulemma on kotikaupunkini Anttilaan ilmestynyt! Käsittämätöntä! Tykkäsin kovasti kuvista, joita klubisivuilla on näytillä, ja olin vakaissa aikeissa syöksyä saman tien ostamaan kyseisen lärpäkkeen. Unohdin sitten viime metreillä. Ei ole ystävät vanhaksi tulemista!

No, eiväthän ne ohjeet maailmasta lopu, ja on niitä minunkin kotiini raahautunut lehtien ja kirjojen muodossa. Mutta jostain kumman syystä niitä on kuitenkin saatava lisää. Olen jo pitkään suunnitellut jonkun toisen neule/virkkauslehden tilaamista Novitan kaveriksi, mutta toistaiseksi olen onnistunut hillitsemään itseni. En ole nimittäin keksinyt, mikä lehti olisi ihan pakko saada. Siispä vaeltelen kauppojen lehtihyllyillä ja ostan erilaisia lehtiä testimielessä.

Ja edelleenkään en ehdi juuri istumaan paikoillani kutomassa tai virkkaamassa. Eli jospa ensin hankin jostain sitä aikaa, ja haalin vasta sitten lisää ihania ohjeita?

...Mutta jos nyt jotain ihan älyttömän hienoa vastaan tulee, niin onhan se hyvä ostaa varastoon, odottamaan niitä päiviä kun minulla on taas aikaa harrastaa...

01.04.2008 11:01

Kaunein/ihanin/hauskin/mielenkiintoisin huivi?

Monen muun tavoin pidän kovasti huivien tekemisestä. Tähän asti olen lähinnä virkannut kolmiohuiveja, erilaisista langoista ja eri väreissä. Nyt työn alla on ensimmäinen kudottava huivi, Aura (joka alkaa olla melkein valmis, jee!). Ensituntumani on se, että lankaa menee paljon vähemmän kuin virkatessa, aikaa enemmän. Mutta koska virkattavien huivien ohjeita tuntuu olevan kovin vähän saatavilla, eikä niissä ole kylliksi haastetta, olen päättänyt opetella neulomaan pitsihuiveja. Vaikka välillä kirosanat sinkoilevat, tykkään siitä, että käsitöitä tehdessään saa rasittaa myös aivojaan.

Kuten tuossa alempana totesin, kauniiden neulehuivien ohjeita on niin paljon - ja kuitenkin aikaa rajallisesti. Ajattelinkin nyt kysellä, että mitä huiveja te olette tehneet, ja mistä olette tykänneet eniten, ja miksi niin. Onko paras ohje sellainen, jolla saa aivonsa solmuun, vai sellainen, joka jää hyvin päähän? Palkitseeko itse tekeminen vai huikea lopputulos? Oletko tehnyt huivin, jolla todella koit ylittäneesi itsesi ja oppineesi jotain uutta? Onko joku jäänyt kesken tai mennyt purkuun?

Jutellaan siis hetki huiveista. Aloittelijat ja konkarit mukaan antamaan vinkkejä!

Näytä kommentit (7) |