Niin, eilen romahti elämäni kertakaikkiaan, kun meidän kullannuppumme Unelma, siis villakoiramme rakas, oli eilen jotenkin vaisu ja meni eri paikkaan kuin tavallisesti eikä syönyt vaikka annoin kädestäni. No, tuumasta toimeen ja sitten soitimme eläinlääkärille ja kiireesti typykkä sinne.

Mutta sitten kun hän viimeinkin tuli kotiin, jossa minä jo odottelinkin häntä sydän kurkussa, niin sainkin kuulla, että hänellä on verensokeriarvot jo laskussa ja tulehdus on päällä ja kuumetta yli 39, joten eihän sitä silloin maita syöminen ollenkaan. Hän sai hyvän ensiavun nopeasti ja me saimme vielä pitää hänetkin siskonsa seurana. Hän sai lääkärillä nestettä ja antibioottipiikin, joten sillä hän pärjäsi muutaman tunnin ja sitten illalla alkoikin jo syömään. Tänään hän on jo ollut iloinen vipeltäjä ja hännänhuiskaaja ja olemme antaneet hänelle jo antibioottiakin, koska hän sai 10 päivän kuurin.

Mutta niin äkkiä voi elämä muuttua ja olimme vähällä menettää hänetkin. Menettäminen onkin kaikkein kipeintä, kun on saanut yhteistä taivalta lenkkeillä jo liki 11 vuotta. Toivon vain, että hän saisi vielä jatkoaikaa kanssamme.

Mutta käsitöitä alan taas tehdä, kun saan pikkuiseni Unelman terveeksi.

Tänään on aika viileä päivä ja lämpimästä säästä ei ole tietoakaan, kun pohjoisesta Jäämereltä tulee kylmää aina tänne eteläiseen Suomeenkin asti.

Mutta tänään lähtee kolme laatikollista lankoja rakkaalle serkulleni etelä-Suomeen Kymenlaaksoon, koska hän on ikänsä neulonut vaatteita ja hän jaksaa neuloa vieläkin. Olen siitä hänelle kiitollinen, että hän ottaa mielellään vastaan lahjoitukseni.

Mutta nyt kirjoitan tätä viestiäni viimeistä kertaa tänne, koska minä lopetan nyt käsitöiden teon tai neulon toki sukkia, mutta en suurempaa vaatetta enää.

Syy, miksi lopetan käsitöiden teon, on, että minulla on niin paljon sairauksia, että en aina jaksa neuloa ja toiseksi, kun me kuitenkin muutamme lämpimään Brasiliaan lähitulevaisuudessa, niin tuskin minä sieltä enää kirjoittelen ja en ainakaan enää neulo villaisia siellä.

Nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää jatkoa käsitöiden parissa ja kirjoitelkaa blogeihinne, niin kyllä käyn teitä aina kurkistamassa, vaikka olen sitten jonain päivänä aavan meren tuolla puolenkin. En minä teitä unohda! Täällä on ollut oikein kiva olla!

KAIKKEA HYVÄÄ TEILLE KAIKILLE ELÄMÄSSÄNNE!

Taas ovat ilmat viilentyneet huomattavasti, mutta onneksi eilinen päivä eli äitienpäivä oli tosi kaunis ja lämmin ainakin etelässä ja täällä lännessä. Juhlat on juhlittu ja seuraava juhlapäivä taitaakin olla jo juhannus ja sitten on taas kesä mennyt. No, ei nyt sentään. Kesää on vielä jäljellä monta kuukautta ja vastahan kesä tekee tuloaan.

Mutta minuun iski nyt himo! Siis lanka himo. Minulla on lankoja aivan liikaa enkä tiedä miten niistä pääsisin eroon. No, voisin tietystikin antaa niitä lankoja joillekin, jotka tarvitsevat lankaa. Mutta minä haluaisin jo uusia lankoja, kauniita vihreänsävyisiä ja vaikka keltaistakin kesäksi.

Mutta ei, nyt pidän itsehillintäni kurissa enkä osta uusia lankoja. Ja nyt pitää saada painoa pois ja paljon, että edes jaksaa neuloa puseroita itselleni. Painoa olin jo saanut muutamia kiloja pois, mutta kun pitää ottaa verensokerilääkettä vielä yksi pilleri lisää, niin sekös alentaakin verensokeria ihan pelolle asti eli liian alas minun mielestäni, koska silloin minulle tulee huono olo eli hiki.

Mutta toki olisi kivempi neuloa uusista langoista kuin näistä ikivanhoista, jotka eivät tule koskaan kuitenkaan valmiiksi. Se on tylsääkin tylsempää! Ehkäpä påitäisi vaan antaa kaikki langat eli 15 kiloa pois! Sitten olisi taas intoa ostaa uusia kauniimpia lankoja.

Mutta nyt mietin asiaa ja kiitän teitä kaikkia, jotka olette jaksaneet lukea blogejani, kun nyt on ylittynyt jo 2500 kävijää! Kiitokset teille kaikille!

HALUAN ONNITELLA KAIKKIA ÄITEJÄ JA ISOÄITEJÄ JA ADOPTIOÄITEJÄ SEKÄ TOIVOTAN VOIMIA LAPSENSA MENETTÄNEILLE ÄIDEILLE JA LAPSETTOMILLE ÄIDEILLE!

No nyt on vietetty nimppareita ja huomenna on äitienpäivä. Miksiköhän äitienpäivää vietetään vain kerran vuodessa, vaikka äidit tekevät niin paljon töitä työnsä ja perheensä eteen, että minusta heille kuuluisi olla joka päivä äitienpäivä. Minusta tuntuu, että minulla on joka päivä äitienpäivä, sillä niin hyvä mies minulla on ja muutenkin hyvä olla. Eli elämä pitää hymyillä muulloinkin kuin vain kerran vuodessa äitienpäivänä.

Minä sain jalkavamman, kun hissiin tehtiin huolto juuri silloin, kun minun piti mennä lääkärille. No, ei siinä auttanut muu kuin köpötellä 7. kerroksesta rappuja alas. No, vähän liikkuneena minä sain vasempaan jalkaani lihasvamman, joka on tosi kipeä. Mutta onneksi tänään on sauna ja siellä saan vastoa jalkaani ja itseäni päästä jalkoihin ja sitten tuntuu hyvältä.

Olen aloittanut sukkien terittämisen jo joitakin päiviä sitten, joten nyt laitan kuvia niistä. Leikkasin siis teräosan pois kantapäästä asti ja neuloin hieman resoria vielä varteen ja sitten kantapään ja teen molemmat sukat yhtäaikaa aina samaan kohtaan, niin valmistuukin nopeammin.

Nyt hyvää äitienpäivää kaikille!