Tänään on heinäkuun viimeinen päivä ja oikein juhlapäivä monellakin tavalla. Aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta, mutta silti on jotenkin haikeus mielessäni, kun kesä vaihtuu jo syksyyn. Minä toki pidän kaikista vuodenajoista, mutta en silti kovin kuumista päivistä.

Me muutamme nyt siis paalupaikalle ja eilen minäkin uskaltauduin ulos ja kävelin jopa 1 km:n verran, mutta sekös ottikin voimille. Kun tulimme uudelta asunnoltamme, niin jalkani olivat niin turvoksissa, että oli ihan pakko mennä pitkälleen ja nostaa jalat hieman ylemmäksi ja mieheni laittoi jalkojeni ympärille kylmät pyyhkee, jotta se hirviä turvotus alkaisi lasehtia. No, eihän se kovin nopiasti sitä tehnyt. Mutta aamulla nilkat olivatkin jo jonkin verran lasehtineet.

Minä en ole nyt voinut kutoa enää sitä ihanaa hahtuvalangasta neulomaani hartiahuivia, koska en tiedä miksi, mutta minulta on alkanut lähteä nahkaa käsistäni ja epäilen toki sitä hahtuvalankaa, kun olen sitä niin paljon neulonut. Aiemmin ei minulla ole tällaista koskaan ollut. Mutta nyt on hyvä pitää paussia jo muutonkin takia ja jatkan sitten huiviani, kun käteni ovat taas kunnossa. Olen rasvannut niitä ja laitan apteekista ostetut hansikkaatkin käteeni(saa nauraa), jotta käteni alkaisivat parantua.

Yritän myös myydä neulekoneeni, joka on siis aivan kunnossa oleva, mutta koska muutamme yksiöön, niin sinne ei todellakaan enää mahdu neulekonetta. Mieheni vie aina tavaroita uuteen asuntoomme kävellen tai pyörällä ja suunnitelmat on jo tehtynä, mitä hän vie ensin ja mitä sitten...ja sitten.

Mutta nyt toivotan teille oikein aurinkoista ja leppoisaa heinäkuun viimeistä päivää ja minä käyn nauttimaan mansikoista, joita mieheni osti minulle pyynnöstäni, koska meillä ei juhlita kakuilla ja pullilla.

Me mieheni ja karvakuonojemme kanssa iloitsemme, kun saimme jo paalupaikan eli saimme pienemmän asunnon ja nyt alkaakin kova suoriminen, mitä otetaan ja mitä heitetään tai annetaan pois ja tavaraa on vieläkin paljon eli liikaa. Eilen jo katselimme kaikkea ja siellähän löytyi ihania muistoja.  Pian katson valokuvat ja siitä varmasti tulee vedet silmiin monet kerrat, kun niitä muistoja ajattelee, mutta onneksi niitä on kuvina.

Mutta toinen asia ei olekaan mitenkään hyvin, sillä ihmeellistä todellakin, että lääkkeistä ei löydy Thyroxinia laktoositonta! No, minulla on vatsakivut jatkuneet, paitsi nyt tänään, kun tajusin ottaa ensin eli ensimmäiseksi laktoositabletin ja sitten sen jälkeen jonkin ajan kuluttua otin Thyroxinin ja muut lääkkeet. Ja ihme ja kumma! Vatsakipuja ei tullutkaan enää. Hassuinta vaan on, että ensin pitää ottaa laktoositabletti ja vasta sen jälkeen sitten lääke, joka sisältää laktoosia, huhhuh! Mutta ei voi mitään, sillä näin täytynee ottaa ainakin niin kauan aikaa, kunnes lähdemme uuteen kotimaahamme Brasiliaan. Ja nythän olemme saavuttaneetkin jo paalupaikan.

Hartiahuivia olen saanut neulottua jo yli metrin verran, mutta koska se on 90 cm leveä, niin siitä täytynee tehdä noin 2 metriä pitkä, koska kun se kutistuu 40 %, niin silloin siitä tulisi ehkä ihan hyvä.

Nyt toivotan teille kaikilleoikein hyvää viikon alkua ja heinäkuun loppua ja kesän jatkoa! Käykäähän kylässä ja nauttikaa jokaisesta päivästä!

Viime yönä sade rummutti oikein kunnolla kattoon ja se oli kuin rumpujen lyömistä. Sitten se alkoi loppumaan ja sadepisarat napsuttivat ikkunalautaan ja ikkunoihin aivan kuin kitaralla napsutellaan kieliä. Minusta se kuulosti tosi mukavalta.

Vasta nyt illan suussa alkoi lännestä kajastaa ja huomiseksi on luvattukin jo aurinkoista ja lämmintä ja viikonloppuna jopa helteitä. No, huomenna pääsee taas parvekkeelle, kun ei ole liian viileääkään ja silloinhan siellä voi jo virkata taikaboleron pitsitkin valmiiksi.

Olen selaillut netistä aika paljon käsitöiden malleja ja printterinikin on höyrynyt, kun se on saanut printata niin paljon kauniita malleja. Olen ajatellut, että ehkäpä olisi kiva joskus kokeilla jotain vaikka boleroa juuri siitä langasta, mitä ohjeissa sanotaan. Minä olen aina tehnyt muista langoista kuin ohjeissa olevista. Mutta nyt kun ajattelen, niin se voisi olla helpompaakin ja nopeampaa tehdä juuri siitä langasta, mistä ohjeessa on kyse. Saas nähdä sitten toteutuuko ajatukseni tästä asiasta.

Mutta ainakin seuraavaksi ajattelin aloittaa joko huivin tai toisen boleromallin Ja syksyksi ajattelin tehdä Huopanen langasta Novitan ohjeen mukaisen huovutetun hatun ja ehkäpä vielä sinisestä, koska sininen on vaan niin hyvä väri. Minulla on toki jo kolme eri ruskean sävyistä villatakkia, joten pidän ruskeasta väristäkin paljon.

Muutamia päiviä kun vielä jaksan odotella, niin sitten saan oman koneeni ja pääsen sitä tutkimaan. Mutta nyt toivotan teille kaikille lukijoilleni oikein hyvää illan jatkoa ja kivoja kesäpäiviä!

Tänään on ollut hyvin lämmin päivä täällä länsirannikolla, mutta nyt illalla on aurinkokin mennyt jo pilveen ja luvassa on sadetta. No, sadehan puhdistaa ilman, joten ihan hyvä, että satelee.

Enpä ole jaksanut oikein käsitöitä tehdä, kun pulssikin hakkaa vaan 91 enkä oikein uskalla silloin rehkiä tai kutoa tai soitella.

Eli olen ottanut levon kannalta ja siinä minä olen lepäillyt Justinan ja Unelman kanssa. Heistä on niin paljon iloa. Iloa tulee olemaan myös, kun saan oman koneeni tänne huollosta ja sielläpä onkin taas uutta opittavaa.

Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein rattoisaa käsityöiltaa oheisen kuvan kera!

Tänään on ollut hyvin aurinkoinen ja lämmin  päivä. Ja onneksi minun migreenini on nyt toivottavasti jo ohi. Kyllä meninkin huonoon kuntoon, mutta onneksi on painoa tippunut.

Eilen oli mahtava konsertti Porin 450 vuotis juhlan kunniaksi. Tänään lavalla soi jazzia. Meidän ei tarvitse kuin pitää parvekkeen ovi ja luukku auki, niin johan kuuluu musiikkia. Itse en ole jazzin ystävä sen erikoisemmin, mutta onhan se kiva kuunnella silti, kun olen musiikissa kaikkiruokainen.

Käsitöitä en ole vieläkään uskaltautunut tekemään, mutta jospa huomenna jo uskaltaisin virkata taikaboleroni helmaan sitä pitsiä vielä joitakin kerroksia. Ainakin sain jo soiteltua jonkin aikaa, joten sekin kertoo, että alan olla kunnossa.

Minusta vaan tuntuu, että on aina nälkä, mutta en toki syö, koska laskemme hiilarit ja minä en ylitä sitä minulle sopivaa hiilarimäärää. Mutta painoa on pudonnut jo toukokuusta lähtien liki 10 kiloa, joten hyvin menee,  vaikka vielä pitää pudota paljon. 

Mutta nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää illan jatkoa käsitöiden parissa!

Tänään on pääni vieläkin migreenin oireilua. Yritin syödä hieman suolaista, jos se vaikka auttaisi, kun muuten lipitän vain pelkkää vettä. Koskahan tämä oikein paranee?

Muuten on täällä yöllä ja aamulla satanut vettä, mutta nyt näyttää sää hieman kirkastuvan ja hyvähän se onkin, kun Pori Jazz areenalla Kirjurinluodolla on ilmainen 450 vuotis juhlakonsertti. Se myös radioidaan,vaikka me kuulemme sen hyvin parvekkeellekin. Silti kuuntelemme sitä myös radiosta.

Käsitöitä en ole vielä jaksanut tehdä, joten täytynee ottaa nyt vaan rauhallisesti tämän migreenin kanssa, sillä  sen kanssa ei ole leikkimistä.

Mutta huomasin juuri, että blogeillani on nyt hieman ylittynyt jo 4000 kävijää ja näyttää olevan jo 150 viestiäkin ylitetty, joten ojennan teille kaikille lukijoilleni nämä kauniit kukat.

Aurinko paistaa,vaikka taitaa monilla paikkakunnilla tälläkin hetkellä sataa, ainakin mitä katselin tuota sadetutkaa. Mutta täällä on ilo ylimmillään, kun Jazzit alkavat huomenna ja huomenna on juuri kaikki kuuluisat porilaiset esiintymässä, kuten Eino Grön jne. Mutta me kuuntelemme parvekkeeltamme heitä ja muitakin, sillä se kuuluu erinomaisesti. Tosin aiomme vielä  ottaa stereotkin mukaan kuunteluumme ja oikein nautiskella hyvästä musiikista.

Minä kudoin eilen ensin sukkani valmiiksi ja sitten virkkasin sivut yhteen bolerostani ja vielä tein pitsit hihoihinkin ja vielä helmaankin tein muutamia kerroksia pitsiä, vaikka niskani olivatkin jo jumissa. 

Mutta sitten illemmalla päänsärkyni yltyi niin pahaksi m igreeniksi, että piti ottaa viimein lääkettäkin ja koko yön kärsin päänsärystä, säryn hiljallen jomotellessa päässäni. Mutta eipä ollut voimia ottaa mitään lääkettä, kun migreeni vie kaikki voimat. Tänäänkin olen vielä "outo lintu", mutta yritän vielä vain levätä, jotta saisin tämän migreenini aisoihin.

Mutta mieheni otti kuvia sukistani,jotka valmistin eilen ja jotka ovat  olleet jo hyvässä käytössäkin ja ovat tosi mukavat jalassa.

Kiitokset siis Terqulle ,joka antoi tunnustusta ja itse olen miettinyt, että koska täällä niin monet ovat saaneet jo timantteja,niin minä antaisin näin erikoisen tunnustuksen:

Kaikille täällä neulomossa oleville: teillä on erinomaiset  käsityöt

Ja haluan kannustaa vielä erityisesti näitä nuoria, oliko peräti 11 vuotias nuorin ja siitä eteenpäin kaikkia,että kyllä se käsityön teko siitä lähtee ja kannattaa vaan jatkaa.

Teidän kaikkien blogeja on kiva lukea,vaikka ei aina tule laitettua kommenttejakaan.

Mutta minä ajattelin antaa teille kaikille tällaisen pienen erikoisemman tunnustuksen, joka vie teidät käsitöiden salaisuuksiIn musiikin kera.

Siispä,antakaa korvissanne soida ensin NUORUUSMUISTOJA ja sitten ON LAIVA VALMIINA LÄHTÖÖN eli PEPPI PITKÄTOSSUN JÄÄHYVÄISLAULU. Minä siis soitan mieheni kanssa tässä kuvassa kaikille teille.

Lämpimät kiitokseni TERGULLE antamastaan tunnustuksesta! 

Minä olen vaan niin tumpelo tällaisten kanssa, kun en oikein ymmärrä, miten sen timantin saa annettua niille joilla sitä ei ole. En myöskään osaaoikein osallistua neulomolaisten keskusteluihin, kun eilen laitoin jotain sinne ja sekin on kait väärin laitettu, joten pysyttelen vain lukemisasteella.Mutta yritän nyt ajan kanssa perehtyä tähän kivaan ja innostavaan asiaan. Vai olenko jo liian vanha?

Mutta tänään on taas Brasilian aurinko loistanut täällä ja ihana mailikin saapui tänä aamuna minulle sieltä kaukaa, jossa meitä jo niin kovin odotellaan. Nyt olemme taas soitelleet ja on ihana tunne, kun tuntee itsensä jälleen terveeksi monien vuosien lääkkeiden syönnin jälkeen. Olen siis kuin uudestisyntynyt.

Eilen aloitin sukkia Kolibri langasta ja nyt on toinen jo 20 cm pitkä varsi ja toistakin olen jo aloittanut joitakin kerroksia. Mutta täytynee uskaltaa tehdätaikabolero nyt valmiiksi, kun ei puutu kuin päättäminen ja kiinniompeleminen.

Olen iloinen tunnustuksesta ja olen iloinen myös, jos joku haluaa lukea blogejani. Kiitos teille siitä!

Tänään on taas aurinko paistanut ja lämmintäkin riittää +20 astetta ja se mitä eilen oli luvattu sadetta koko viikon, niin onkin muuttunut niin, että ei ole luvassa sateita, vaan aurinkoa ja lämmintä. Lieköhän se Brasilian aurinko taas muistaa helliä meitäkin!

Hämmästyin, kun Novitan uusi lehti tulikin jo postiluukusta sisään ja heti pääsin sitä tutkiskelemaan. Onhan siellä paljonkin, mitä voisi toteuttaa, mutta minä etenen omalla tyylilläni ja voin toteuttaa sitten joskus myöhemmin. Nyt kuitenkin keskityn enemmän Brasilian matkaa varten tehtäviin neuloksiin enkä villasta aio kutoa ainakaan itselleni. Mutta täällä on pian jo taas syksy ja villasta tarvii.

Minulla on oikean käden etusormi pikkupaketissa, kun siinä on jotain vesirakkuloita ja lääkäri antoi eilen reseptin voiteeseen, jota olen siihen laittanut ja kääre päälle, jotta ei menisi bakteereja siihen. Mutta kun kirjoitan tai kudon, niin tuppu on otettava pois. Vaan pian se sormi tässä paranee ja on taas entisessä kunnossaan ja taas voin kutoa paritkin sukat yhtä aikaa ja voin soitella hanuriani jne.

Kova ikävä minulla ja myös miehelläni on toki Brasiliaan ja samoin heillä siellä kaukana. Mutta jonain päivänä tulee se aika, että me lähdemme ja siihen mennessä pitää saada matkavarustus jo valmiiksi.

Tänään aloitin jo kutomaan sukkia Kolibri langasta, joka minusta on tosi hyvää kutoa.

Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää päivän jatkoa ja pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne!

Tänään  on ollut pilvinen päivä, mutta parvekkeella oli silti +22 ja ulkona +15 astetta. Minä kävin aamulla labrassa ja pian sen jälkeen lähti oma koneeni kohti pääkaupunkia.

Mutta onneksi tiedän, että kone tulee takaisin entistä ehompana ja toivottavasti myös nopeampana.

Eilen siis boleroni saavutti 66 cm, joten saa odottaa huomiseen. Sain tänään eilen aloittamani röyhelömyssynkin valmiiksi. Se onnistui minusta yli odotusten. Katsoin ohjeista, mutta minulla oli aivan toinen ja paksumpi lanka ja puikot, mitä ohjeissa oli. No, en tehnytkään sitä erikoisesti kenellekään, mutta sain sen valmiiksi ja nyt se on Emma nuken päässä.

Huomenna ajattelin sitten päättää vielä taikaboleron silmukat ja ompelen sivut  kiinni, joten sitten koittaakin se pelottava totuuden hetki, mutta siitä sitten enemmän huomenna.

Toivottavasti posti toisi jo ensi viikolla uuden Novita lehdenkin. Tiedä sitten, mutta toivon näin.

Nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää illan jatkoa ja alkavaa viikkoa!

Tänään on ollut aurinkoa ja huomenna ja sitten ja sitten ja...sillä minä tilasin meille kaikille auringonpaistetta ja lämmintä Brasiliasta, joka tulee olemaan jonakin päivänä meidän uusi kotimaamme.

Tänäänkään en ole saanut mitään kutomista aikaseksi, kun olen tehnyt kaikkea muuta. Minä olen kirjoittanut ystävilleni Brasiliaan, jossa he kovasti odottavat meitä sinne. Sitten olen kirjoittanut serkulleni Ruotsiin, kun tänään sain häneltäkin kirjeen ja paluupostissa meni minulta sinne takaisin.

Olen ottanut vanhalla kamerallani kuvia neideistä tai old ladiestä ja mieheni otti samaan aikaan web kameralla kuvia, jotka laitoimme tännekin koneelle ja laitan teillekin joitakin kuvia heistä ja heidän uudesta kesäkampauksestaan.

Toivotan teille kaikille lukijoilleni oikein hyvää illan jatkoa ja huomiseen!