Tänään on ollut hyvin aurinkoinen, mutta kolea syksyinen päivä. Olen katsellut malleja ja myös löysin hyvän mallin villatakkiini. Niin, minullahan niitä villatakkeja piisaa, kun niitä löytyy vähemmän keskeneräisiä peräti 4 kappaletta ja lisää vaan pukkaa. No, jo on aikoihin eletty ja ainahan villatakkeja voi ulkonakin tarvita, jos ne olisivat valmiita, vaan kun ei ole. Mutta ajattelin, että nyt olisi sukkaprojektit vähäksi aikaa ainakin ohi ja nyt alkaa muut projektit.

Tilasin ekaa kertaa Garnstudiolta lankoja ja nyt odottelen kieli pitkällä, milloin ne saapuvat. Toivottavasti mahdollisimman pian,sillä tyttäreni taitaa jäätyä jo itäisessä Suomessa, jos langat ei tule nopiasti. Teen heti hänelle kivan myssyn, joka on helppo ja nopia tehdä ja sitten vaan postiin ja tytön päähän lämmittämään.

Samalla teen itselleni sellaista erilaista villatakkia, joka ei ole ihan tavanmukainen, mutta saa nähdä sitten, miten onnistuu, kun en ole itselleni koskaan tehnyt ohjeista. Ei silti etten osaisi, mutta kun en ole koskaan siis neulonut samasta langasta kuin ohjeissa on mainittu, mutta olen toki ohjeista ottanut mallia.

Huhhuh! Tulipa taas soitettua ja sain taas lisää voimia itselleni. Kyllä musiikki ja käsityöt ovat ne, jotka antavat voimia minulle! Ja puhumattakaan sitten tietokoneesta, jota ilman ei voi elää! Minulla on nyt vaan aikamoinen onkelma, kun tämä tietokonepöytä, joka minulla nyt on täällä ja joka siis mahtui onneksi tänne, niin tässä ei ole sitä monitorille olevaa syvennystä, joten tämä monitori on siis korkeammalla. Ja koska minulla on kaksiteholinssit, niin joudun pitämään päätäni sen verran takakenossa, että niskoihini alkaa koskea. Mutta asia korjaantuu alle kahdessa viikossa, kun menen seuraavalla viikolla silmälääkäriin ja saan sieltä vain lukulasit, koska mielestäni en tarvitse muita. Minultahan on kaihi leikattu molemmista silmistä jo vuosia sitten ja nyt on sitten lasisilmät laitettu jo silmien sisään tai jotain sellaista.

Mutta nyt odotellaan postia ja lankoja ja sitten valmistuvia käsitöitä!

OIkein hyvää sunnuntaipäivän jatkoja teille kaikille!

Tänään on ollut taas aika lämmin päivä ja mittarimme näyttää +19 astetta. Aurinko paistaa ja raketit paukkuu. Niin, nyt on Venetsialainen viikonloppu eli mökki-ja veneilykauden lopettajaiset. Kaikkeahan pitää aina juhlia. Eilen alkoi jo rakettien pauke ja sama jatkuu nyt päivälläkin ja toki ensi yönäkin vielä.

Mutta minulla on juhlaa, kun sain jälleen uudet sukkani valmiiksi ja vartta on kertynyt peräti 37 cm ja ne on minulle oikein hyvät ja lämmittävät vanhoja pohkeitani, jotka palelevat koleilla ilmoilla.

Tänään ajattelin katsella hieman noita malleja ja lankoja, jotta voisin niitä taas tilata. Teen tyttärelleni myssyn, johon mahtuvat myös rastat mukaan ja sitten myöhemmin pääkallosäärystimet ja lapaset. Onhan tässä haastetta kerrakseen. Ja vielä teen yhden villatakin, virkatun, ja tilaan siihenkin sopivat langat.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille lukijoilleni oikein hyvää lauantaipäivän jatkoa ja viihtyisiä hetkiä käsitöiden parissa!

Kaikki muu on turhaa paitsi käsityöt!

Lämpimät kiitokseni teille kaikille lukijoilleni, kun kävijämäärä on ylittänyt jo 5400 kävijää!

Ojennan tässä kukan teille kaikille!

Pitemmittä puheitta ajattelin piristää teitä kaikkia tällä kivalla kuvalla. Palaan paremmin sitten iltasella. Siis, piristystä tälle sateiselle päivälle!

Tänään on ollut aika aurinkoista, mutta nyt illalla alkoi jo satelee ja sadetutkasta katsottuna sataa koko yön ja kait vielä huomennakin. Mutta eihän se tahtia haittaa!

Sukkia pukkaa nyt kovalla vauhdilla. Aloitin uudet sukat tänään päivällä ja nyt olen tehnyt vartta jo yli 30 cm eli 50 grammaa on mennyt varteen. Huomenna aloitan toista sukkaa ja teen senkin samaan kohtaan ja sitten vain posotan kantalappua ja kavennuksia ja sitten terää ja sitten vain kavennukset ja kas, uudet sukat ovat taas valmiita.

Mutta voihan olla, että aloitan vielä jotain sukkia, koska ajattelin ensi viikolla vasta aloittaa lippiksen tekemisen ja sitähän ei kauan aikaa tee ainakaan jos tekee sen paksusta langasta vaikka Mambosta, joka muistaakseni olikin siinä ohjeessa. Nyt kokeilen kumminkin miltä maistuu, kun tekee juuri siitä langasta, mitä ohjeissa on mainittu, sillä enpä ole koskaan niin tehnyt, vaan olen aina saanut itse räpeltää silmukat ym., mutta nyt se on loppu.

Onnenpesä odottaa jo Höyhensaarille menoa, joten hyvää yötä ja kauniita unia kaikille lukijoilleni! Aamulla taas tavataan!

Tänään on ollut hyvin kaunis päivä ja pyykkikin kuivuu ulkona, vaikka pilvistä on kovin ollut, mutta ei onneksi ole satanut.

Minä olen kutonut ahkerasti sukkia ja sainhan minä ne valmiiksikin. Nyt vaan mietin,mitä seuraavaksi tekisin, kun näitä lankoja, joita minulla on, niin niistä minun pitää nyt tehdä vielä jotain, jotta voisin jonain päivänä ostaa uusiakin lankoja. Mutta ei vielä!

Muuten on ollut hiljaiseloa täällä Onnenpesässä tänään, joten tässäpä kuvia sukistani, jotka vedän heti jalkaani.

Ja nyt oikein hyvää illan jatkoja kaikille ja hyvää yötä ja kauniita unia!

Eilinen päivä oli siis täynnä yllätyksiä. Ja minä pidin pääni ja lähdin mieheni kanssa tekemään pienen lenkin sauvoillani. Sitten vielä illalla vaihtokylpyä jaloilleni ja kyllä nukuinkin hyvin. Sain vielä molempia sukkianikin neulottua yli kantapään ja nilkkakavennuksen, joten aika hyvä päivä minulle oli eilinen.

Nyt olen jo neulonut sukkia niin, että toisesta on mennyt 50 grammaa loppuun ja nyt teen toista saman verran ja sitten taas aloitan uudesta kerästä ja uskon saavani molemmat sukat tänään valmiiksi kun ei puutu enää kuin terää ja sitten kavennukset kärjessä. Ja taas tulee uudet sukat ittelleni! No, kyllähän minä miehellenikin kudon sitten taas...

Tänään iltasella lähden taas lenkille, hyvin pienelle, koska minun on aika paha kävellä, kun mulla on tuo viheliäinen selkäydinkanavan ahtauma(vai mikä se nyt oli), mutta kyllähän senkin kanssa pärjäilee tässä pikku hiljaa hissutellen.

Mikäli haluatte kurkistaa minun toisiin blogeihini, niin osoitteet on tässä:

Aamu aukeni hyvinkin aurinkoisena ja ulkona oli aivan selvästi jo syksyn tuoksua. Kävin fysioterapeutilla ja hän oli aivan hämmentynyt, kun hän näki minut ja sanoi, että olenko laihtunut. Sanoin, että, no, 7 kiloa on poissa ja vain ruuan säännöstelyllä, niin kyllä hän oli iloinen. Ja iloiseksi se teki minutkin, kun hän oli tyytyväinen saavutukseeni. Mutta nyt kun on ilma viilentynyt, niin jaksan paremmin käydä lenkillä ja katsotaanpas sitten, mihin paino laskee.

Eilen minulla oli jo uudet rasvalapaset käsissä ja nyt on käteni aivan toisenlaiset eli tosi hyvät. Ajattelin, että onko se niin, että kun on vauva niin iho on herkkä ja kun tulee vanhemmaksi, niin iho tulee herkäksi. Eli toisin sanoen, elämä on aivan kuin sateenkaari, jonka toisella puolen me synnymme ja olemme avuttomia ja tarvimme toisen apua ja  sitten kasvamme ja vartumme ja saavutamme päämäärämme ja sitten taas alamme tarvita toisen apua ennenkuin meistä tulee loppu. Miettikäähän vaan syvällisesti tätä asiaa!

Eilen aloitin sitten vielä sukkia ittelleni Novitan Kolibri langasta ja tänään aloitin toista sukkaa, kun teen ensin molemmat aina samaan kohtaan ja sitten taas jatkan toista, joten näin saan kaksi yhtä aikaa kavennettua ja valmiiksi.

Mietin taas, mitä seuraavaksi tekisin! Jonain päivänä kokeilen ostaa juuri sitä lankaa, mitä ohjeissa sanotaan ja teen täysin ohjeen mukaisesti. Ja uskonpa, että lankakin voisi olla vaikka Huopasta ja siitä joku hattu ja lapaset ohjeen mukaan. Katsotaan,miten onnistuu sitten!

Mutta nyt oikein hyvää päivän jatkoa kaikille ja kiitos, että olette niin ihania ystäviä!

Kiitos, kiitos ja kiitos ja kumarrukset kaikille lukijoilleni, kun nyt on ylittynyt jo 5000 kävijää, kiitos!

Eilen siis aloitin rasvalapasen ja sain sen valmiiksi ja juuri äsken päättelin sitä ja aloitin jo toki toista lapasta. Minä virkkasin ne ja se tulikin valmiiksi tosi nopiasti.

Tänään aamu aukeni aurinkoisena ja asteita oli vain +15! Nyt tuntui jo tosi viileältä ja tuoksuukin jo syksyltä. Viime yönä piti olla jo ikkunakin kiinni, kun tuntui kovin vilakalta illalla.

Ehkäpä nyt palautuu normaali elämä niin meille kuin muillekin, kun Olympialaiset loppuvat. Eli huomenna alkaa taas tavallinen arkinen aherrus. Minulla on nyt voimia neuloa ja virkata näistä langoista, mitä minulla on ja sitten kun saan näitä pois, niin tilaan uusia. Mutta sen olen oppinut, että enää en tilaa liikaa lankoja, kuten minulla viime keväänä oli, mutta onneksi sain annettua ne serkulleni, joka oli siitä ikionnellinen.

Minä siis virkkasin tämän lapasen Valo Ville langasta ja puolipylväillä kiinteänä ympyränä ja samalla tein myös peukalon. Ranteeseen laitoin vihreätä Samos langalla tehtyä puolipylväitä ja nirkkokerroksen. Eihän tämä ole mikään priima versio, mutta kun pidän näitä vain ja ainoastaan silloin, kun olen rasvannut käteni, niin eihän se haittaa millainen se on. Siis oman pään tuotantoa vain.

Päivä on painunut jo mailleen ja ilta on joutunut. Ulkona on aika viileää. Tänään tuli katseltua Olympialaisia oikein kunnolla liki koko päivä. Iltapäivällä aloittelin itselleni Valo Ville langasta rasvalapasia eli jotka voin laittaa yöksi tai päivälläkin, kun olen rasvannut käteni. Ja sain jo yhden lapasen valmiiksi. Harmi vaan, että emme saaneet asennettua web-kameraa tänne, että olisin saanut kuvia siitä.

Mutta minä siis virkkasin lapasen ja peukalonkin sain jo tehtyä, joten huomenna sitten vain toinen lapanen ja sitten koekäyttöön ja jos hyväksi havaitaan, niin lisää samanlaisia vaan.

Kylläpä olikin mukava hypistellä lankoja pitkästä aikaa. Otin isosta laatikosta joitakin lankoja myös laatikostooni, jotta ei aina tarvi hakea isosta laatikosta ja vaatehuoneesta lisää lankaa. Nyt pääsenkin tosi toimiin, kun saan tämän lapasen valmiiksi.

Mutta nyt ajattelin laittaa kuvan kissanpennuistani vuodelta 1993, koska en mitään kuvia käsitöistäni tänne saa. Tosin voin ottaa kuvia lapasista sitten tavallisella kamerallakin, mutta se kestää sitten jonkin aikaa kauemmin.

Tänään on aamu auennut hyvin aurinkoisena, joten jospa se kaunis syksy  vielä saapuisi meillekin. Syksyhän on hyvinkin kaunista, kun on raikasta ja puiden lehdet saavat kauniin ruskansa.

Tänään aloitan kutomaan itselleni Samos langasta lapaset, joita voin käyttää rasvakäsieni suojana. Siis neulon tai virkkaan. Ja voi olla , että laitan jotain Valo Villestäkin siihen, mutta vielä en oikein tiedä.

Mutta näin kauniina aamuna laitan tähän vielä yhden piristystä tuovan kuvan, jonka kätköistäni löysin. Hän on meidän vartijakoiramme Wilma, schäfer, joka eli 7 vuotta kanssamme, mutta muistot ovat ihania hänenkin kohdallaan.

Laitan vielä tähän yhden kuvan meidän kullanmurustamme ja kaunottarestamme edesmenneestä Cindystämme, sillä kaipaamme häntä kuin myös Rosalindaa todellakin joka päivä! Mutta kauniita unia kaikille Cindymme kera!

Ajattelin vielä lisätä ainakin yhden minun neulomani puvun lapsenlapselleni, joka on tyttö. Olen sen neulonut noista pörrölangoista 2002.

Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein nautinnollista viikonloppua käsitöiden ja metsän raikkaan tuoksun seurassa!

Tänään on ollut sellainen pilvipoutainen päivä, mutta tuulee lännestä aika kovin. Jotenkin tuntuu vaan, että syksy on tullut sittenkin takaisin meille ja pian saa ottaa esille villahousut, pipot ja lapaset. Koivut ovat ainakin vielä vihreinä, mutta mieheni kertoi aamulla, että kurjet jo huutelivat meille jäähyväisiä ja lähtivät jo pois täältä kylmästä Pohjolasta, mutta lupasivat tulla taas keväällä iloisesti huutaen takaisin. Ja sitähän me jokainen varmasti taas odottelemmekin kovin, uutta kevättä! Mitähän se taas tuo tullessaan?

Minulle tuli tuossa mieleeni, että minun pitää kait neuloa itselleni sellaiset lapaset puuvillalangasta, jotka sitten voisi vetää käsiinsä, kun on laittanut ensin rasvaa. Minulla on toki Mikkiksiä eli puuvillasormikkaita ostettuna Apteekista, mutta kun nämä viimeksi ostetutkin ovat jotenkin liian tiukat, että minusta ne saisi olla hyvinkin väljät. Siinäpä taas toteutettavaa!

Mutta kyllä kestää kauan käsien hyviksi tuleminen jälleen. Mutta luulen ainakin, että käteni kärsivät siitä hahtuvalangasta, jota kudoin ja vielä puuttuu kyseisestä hartiahuivista noin 50 cm, mutta täytyy tehdä sitä ajan kanssa ja käsineet käsissä. Ensin siis lähti nahka ja sitten tuli uusi herkkä nahka, jossa on pieniä rakkuloita. Laitan useasti ensin Aqualan Plus voidetta ja vielä Hydrocortisonia, joten toivon mukaan käteni parantuisivat pian. Vaikka eihän tässä valmiissa maailmassa mitään kiirettä ole.

Koska minulla ei nyt ole uusia käsitöitä kuvattuna, niin laitan jälleen 70-luvun tuotantoa. Olen virkannut tämän keltaisen puvun silloin kun ensimmäinen lapseni syntyi ja se on ollut käytössä sisaruksilla sekä serkuilla.

Ajattelin tässä iltapuhteena vielä laittaa yhden kuvan tänne. Tämä kuva on otettu Lieksassa kesällä 2005 ja sylissäni on rakas, ihanin aivan unohtumaton toyvillakoirani Cindy, joka elokuussa täytti 11 vuotta eli samalla kun minä täytin pyöreitä vuosia Hän oli aivan suloinen ja vieläkin kaipaan niin kovin häntä. Hän menehtyi muutamassa vuorokaudessa syliini, kun oli lenkillä ollessaan syönyt jonkun ihmisen tarkoituksella tekemiään myrkkymakkaroita. Se oli ja on vieläkin niin kauhiaa, että sydän itkee jatkuvasti. Cindy oli siis yksi näistä neljästä villakoirastamme, joista Justina ja Unelma ovat Cindyn pentuja. Myös Rosalindan menetimme viime vuoden syyskuussa ja sydän itkee häntäkin jatkuvasti. Hän oli keskikokoinen villakoira.

Tänään aamu valkeni kuten monena muunakin päivänä hyvin pilvisenä, mutta satanut ei ole tällä kertaa. Televisiossa huutaa Olympialaiset ja kun sitä alkaa katselemaan, niin sitä ei voi lopettaa, sillä mielenkiinto kasvaa vain katsellessa, kuten nälkäkin syödessä.

Mitäköhän olen tänään tehnyt? Jaa, no en todellakaan mitään järkevää. Päivät vain kuluvat tässä tietokoneen ääressä näppistä hakatessa ja aivot tuottavat sanoja ulos, joita sormeni sitten naputtelevat.  Mutta koska olen aina, siis AINA pitänyt kirjoittamisesta, niin en kait lopeta sitä koskaan ja varmaan vielä Taivaassakin siellä pumpulipilven reunalla kirjoitan teille kuulumisia ja ehkäpä juuri sieltä aavan meren tuolta puolen.

Aivot jauhaavat jatkuvasti, että ala kutomaan sukkia, mutta kun päivät kuluvat niin nopeasti, että eihän sitä tässä iässä kerkiä enää mihinkään tai olisiko niin, että on kivempi vain olla möllöttää ja katsella nyt Olympialaisia mieluummin.

Minulla on vielä nelisen kiloa lankoja, joten teen niistä ainakin sukkia (öhöm! ittelleni!) ja toisaalta tekisi mieleni tehdä myös jotain oikein paksusta langasta, mutta kun taitavat kaikki olla niin villaisia, että en oikein mielelläni enää villasta tekisi mitään.

Nyt toivotan teille kaikille ihanille lukijoilleni oikein mukavaa illan jatkoa ja kauniita unia, kun sen aika koittaa ja uni silmät voittaa!

Voih, miten onnellinen olenkaan, kun sain Novitan sivut jälleen toimimaan! Olen nimittäin jo kaksi päivää yrittänyt päästä tänne teitä tapaamaan, te ihanat Neulomolaiset, mutta ei ole onnistunut. Nyt sain pojaltani vinkin, että vaihda selainta ja niinhän siinä sitten kävi, että selaimen vaihto auttoi ja nyt elämä jatkuu normaalissa merkeissä täällä Onnenpesässämme. Pienestä se on näköjään kiinni tämä tietokoneen toimintakin. Ja täytyy sanoa, että on huomattavasti nopeampi päästä tänne sivuille.

Mitään en ole saanut vieläkään aikaseksi, kun kädet ovat jotenkin herkät, kun nahka on uusiutunut. Rasvaan useasti päivässä ja laitan Mikki-Hiiret käsiini, joten kyllä se siitä vielä paraneekin. Ja jos ei muu auta, niin laitan Mikkikset käsiini ja opettelen kutomaan niin kuin on parempi.

Olen toki miettinyt, mitä tekisin ensin. Mutta ehkäpä se kääntyy vain sukkien puolelle. Mutta jossain vaiheessa olen luvannut tehdä tyttärelleni säärystimet ja lapaset lämpimästä langasta ja samaan tyyliin hänen pikku koiralleen myös villapuseron, joten haasteita on minullakin, vaikka en oikein mitään toki osaa tehdä.

Mutta ilo irti elämästä ja huumorilla eteenpäin! Kaikki järjestyy aikanaan!

Nyt toivotan teille kaikille lukijoilleni ja kaikille muillekin toki , oikein hyvää päivän jatkoa ja iloista mieltä!

Hei vaan teille kaikille ihanille Neulomolaisille ja terveisiä täältä meidän pienen pienestä Onnenpesästä!

Vihdoinkin  pääsen tänne päivittämään, kun netti aukesi jo eilen, mutta minulla on ollut pienoinen onkelma tuon pöytäkoneeni kanssa, kun en ole päässyt tänne lukemaan teidän ihania blogeja enkä päivittämään omaani. Onkelma ratkesi, kun otin tämän läppärin esille ja nyt kirjoitan tällä, vaikkakin se on vaikeampaa kuin omallani kirjoittaminen.

Mutta muutto sujui  yllättävän hyvin ja nopiasti ja me viihdymme täällä erityisen hyvin, sillä onhan tämä jo paalupaikka lähtöön aavan meren tuolle puolen. Hyvin tänne mahtui nämä tavarat, joita ajattelimme ottaa, vaikkakin aika tiheään on huonekalut laitettu, mutta pääasiahan on, että meillä kaikilla on hyvä olla. No, karvakuonothan ovat tyytyväisiä siellä, missä mekin olemme.

Käsitöitä en ole vielä tehnyt, vaikka syksy tekee tuloaan ja ilmat ovat jo viilentyneet ainakin silloin, kun satelee ja sadettahan on riittänyt yllin kyllin ja luvassa on vielä eteenpäinkin. Mutta se on syksyn merkki se. Pääskyset ovat jo lähteneet ja taas tulee uusi kevät ja muuttolinnut jälleen suuntaavat kulkunsa tänne Pohjolaan.

Nyt katselen vielä pienen hetken teidän blogeja ja kauniita käsitöitänne.

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!

Tänään on sitten viimeinen päivä, kun olemme tässä asunnossa. Tavarat ovat  hävinneet täältä ja siirtyneet pieneen pesäämme. Ja huomenna tulee jo pikku paku, jolla saamme raskaimmat muutamat huonekalut vietyä sinne. Itse pääsemme sinne kävellen karvakuonojen kanssa. Rakas mieheni meni juuri sinne imuroimaan ja moppaamaan lattian.

Langat ovat jo siellä odottamassa minua. Huomenna lähtee myös koneeni Helsingistä ja saapuu sitten tänne Poriin Matkahuollon kautta ehkäpä vasta perjantaina. Mutta hyvä niinkin, sillä on todellakin ihanaa saada oma kone uudistettuna ja nopeampana takaisin. Olen aika kyllästynyt tähän läppäriin, kun on niin hirmu hidas ja lauseet hyppivät välillä väärään paikkaan, kun sormet menevät nopeammin kuin nämä nappulat.

Enpä tiedä, milloin saan neuloa hahtuvalangasta loppuun sen hartiahuivini, kun käteni on vieläkin aivan oudot, nahkaa lähtee, vaikka rasvaan monta kertaa päivässä. En tiedä miksi lähtee nahkaa näin kovin, kun koskaan ennen ei ole lähtenyt. Tuntuu vaan, että mikään ei auta käsiini.

Mutta nyt siis häivyn joksikin aikaa ja toivotan teille oikein mukavia hetkiä täällä Neulomossa, tosi ihanassa ja hyvää viikkoa kaikille!

Nyt on taas tältä päivältä tavaroiden vieminen  loppu, joten nyt on  aikaa kirjoitella blogianikin. No, tosin, minähän vaan sanon miehelleni, mitä hän vie sinne ja hän sitten vie tavaroita sinne pesäämme ja laittaa paikoilleen. Yhdessä on sitten taas aikaa laitella esineitä ja muita tavaroita niinkuin oikeille paikoilleen. Pääasia, että ei tule mitään kaaosta nyt tässä pesässämme.

Selaillessani eilen vanhoja valokuvia, löysin sieltä nostalgisia mieleenpainuvia muistoja. Laitan tähän vielä muutamia kuvia vaatteista, joita olen lapsilleni tehnyt.

Täällä on pilvistä, mutta ei ainakaan vielä sada.  Tänäänkin on ollut oikein hyvä muuttopäivä ja mieheni on kuskannut pyörän päällä paljon tavaroita, että näyttääkin siltä, että pääsemme muuttamaan jo tulevalla viikolla.Vielä pitää joitakin raskaita huonekaluja tuoda sitten autolla. Mutta muuten on mieheni järjestänyt minun esittämäni ajatuksen perusteella kaikki tavarat uudessa kodissamme, pesässämme, jo paikoilleen. Usein nauramme ja sanomme, että mitä olisikaan elämäsi ilman minua! Siis tarkoitan molemmin puolin!

Käteni ei vielä salli hahtuvalangasta neuloa mitään, sillä nahkaa lähtee vielä, vaikka laitankin kovin usein sitä voidetta. Mutta täytyy vaan sitten pakata langat laatikkoon ja pesässämmehän minä sitten taas voin jatkaa neulomistakin.

Minä tässä jo välillä soittelin hanurillanikin ihania tangoja ja sanoin, miehelleni, että asteleppas, poika, tangon askelin niitä tavaroita viedessäsi, hehheh!

Mutta nyt pian sauna kutsuu meitä ja vastakin on jo veteen laitettuna valmiina lähtöön. Minä en tosin uskalla kovin kovaa löylyä ottaa (ajattelee, että hehheh, saas nähdä taas!), koska pulssini lyö jatkuvasti 92-104 eli aivan liikaa ja saunan jälkeen se löi ainakin viimeksi 124.

Mutta nyt toivotan teille kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne!

Tänään ei ole aurinkoa näkynyt, mutta tänäänhän on se auringonpimennyskin käynnissä.Muualla maassamme on ollut ukkostakin, mutta ei täällä Porissa. Tosin päivä on pilvinen ja sadettakin on Ilmatieteen laitos luvannut moniksi päiviksi. No sehän tekee taas hyvää siitepölyjen kannalta. Ja onhan tätä hellettä jo ollut täällä aivan tarpeeksi. Aika tuskallista on yölläkin nukkua, vaikka tuuletinkin räpistelee koko ajan.

Mutta meillä on elokuu ja kesä ja Brasiliassa on talvi, mutta ei silti kylmä. Aijai, miten kaipaankaan aavan meren tuolle puolen. Ja niin kaipaavat ystävämmekin. Muutamalla lausehella jos selittäisin teille, miksi muutamme Brasiliaan asti.

No, kun olin sellainen nuori tyttönen, 17 vuotias, niin minulla oli Brasilialainen poika kirjeenvaihtotoverina. Ja tämä ystävyys on jatkunut kaikki nämä vuodet ja jatkuu kuolemaan asti. Hän on avioliitossa ja on lapsia ja minä olen myös ja on lapsia. Mutta meitä yhdistää kuitenkin se jokin. Me kävimme heidän luonaan vuonna 2002 ja silloin jo päätimme, että kun eläkkeelle jäämme, niin tulemme sinne viettämään loppuelämäämme. Mutta me mailaamme hyvin usein toisillemme. Ja se hetki, kun lähdemme, niin se lähestyy joka päivä ja nyt pääsimme muuttamaan jo paalupaikalle. Mutta toki lähdemme vasta sitten, kun näitä mussukoitamme ei enää ole. Hehän täyttävät joulukuussa jo 11 vuotta.

No, tässä on lyhyesti kerrottuna tarinani miksi juuri Brasilia.

Käsitöitä en ole tehnyt, sillä Mikki-Hiiret auttavat parantamaan käsiäni, kun sain ei-niin- tiukkaa- voidetta, jota laitan usein päivässä. Mutta muuttomme jatkuu ja mies vie pyörällä kirjoja sinne, kun sai eilen vietyä jo 4 kirjahyllyä. Näin me pääsemme toivottavasti piankin sinne, vaikka koko elokuu on aikaa muuttaa.

Mutta nyt päätän tämän päivän osalta laulun sanoihin Kas, Mikki-Hiiri mättähältä mättähälle käy ja pikku jalka pilkahtaa....jne.