No nyt on pötkylät valmiita matkaamaan huomenna kohti Joensuuta. Kukapa teistä arvaisi pötkylöiden tarkoituksen?

Mutta tässä vielä tarkempaa kuvaa vaiheesta 4. Siis suikaloituna.

Tänään on aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta jälleen koko päivän ja mittarimme näyttää jo +5 astetta varjossa, joten kyllä se kevät on ainakin nyt saapunut Suomeenkin. Linnut laulavat jo kovin, joten pianhan se kesäkin sitten tulee.

Tänään jälleen nauhoitimme, mutta ensimmäinen nauhoitus meni sivu suun eli emme kumpikaan muistaneet, miten se kaikki tapahtuu, kun viedään koneelle. Jos yhden kerran saamme onnistumaan, niin seuravalla kerralla emme enää muistakaan, miten sen teimme. Mutta sitten kun oikein yritin monta kertaa, niin sainhan minä sen onnistumaankin ja nyt on yksi nauhoitus purkissa.

Sitten tulin niin onnelliseksi, kun saimme Brasilian ystävältämme mailin, jossa hän oli helmikuussa syntynyt lapsenlapsi sylissään ja onnesta aivan sekaisin. Niin, kukapa ei olisi! Me printtasimme heti hänen kuvansa valokuvapaperille ja laitamme seinälle.

Mutta sitten käsityövaiheeseen. Niin, pötkylät ovat nyt olleet vaiheessa 2 ja 3 ja nyt on lila pötkylä koneessa vielä jonkin aikaa ennenkuin joutuu minun kovaan käsittelyyni, mrrr.

Mutta nyt toivotan tielle kaikille oikein mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä, kun sen aika koittaa!

Tänään koitti vihdoinkin neljän sairastelu viikon jälkeen se onnen päivä, kun lähdimme vesijuoksuun. Ja aaah, mikä tuoksu oli heti ovella vastassa! Ja mikä löyly saunassa! Ja miten lämmintä vettä altaassa! Ja oi, kuinka aurinko paistoikaan ikkunoista sisään! Kylläpä oli todellakin aivan ihana elämys jälleen pulikoida altaassa puolisen tuntia. Vaikka minäkin juoksin siellä tosi lujaa, ainakin välillä, niin ei tuntunut missään. Ja kun palasimme kotiimme Onnenpesään, niin keitäs siellä onkaan vastaanottamassa meitä! Kukas muu kuin kultasuut, jotka olivat niin onnellisia meidän tulostamme.

Sitten olikin taas capuccinon aika ja sekin maistui niin hyvältä pienen pullan  ja kasvispiiraiden kera. Senjälkeen aloin jälleen kutomaan tossuja, jotka ovat molemmat jo yli kantapään ja kiilakavennuksenkin. Mutta nyt on enää jäljellä 100 grammaa, joten minun on nyt tikutettava ensin toinen tossu ja sitten vasta toinen. Mutta eihän se haittaa!

Aion saada nämä tossutkin samaan matkaan pötkylöiden kanssa. Niin, pötkylöiden tarina siirtyy vaiheeseen 3 valitettavasti vasta huomenna, koska tossut huutavat päästä mukaan samaan matkaan Joensuuhun tuunattavaksi.

Mutta nyt ei tämän enempää tänään. Huomenna on taas uusi päivä ja nauhoitus päivä, joten aion kyllä siinä jssain välissä heittää nuo kaikki tekeleet koneeseen, sillä keskiviikkona ne kaikki matkaavat kohti itäistä Suomeamme.

Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa maanantai illan jatkoa ja hyvää yötä ja kauniita unia!

Tänään, kun aamulla heräsin jo kesäaikaan käännettyjen kellojen mukaan, niin mitä olikaan tapahtunut, kun katsoin ulos ikkunasta! No, voi hyvänen aika! Puut olivat lumiset ja maassakin oli lunta noin 10 cm! Mitä tämä oikein merkitsee? No, että ei se kevät vielä tullutkaan, vaikka niin luulin. Mutta lämpöasteita on mittarissamme, jotne pianhan nuo lumet sulaa ja jos vettä vielä sataisi, niin lumethan humpsahtaisi hyvinkin pian. Luvassa on ainakin jo lämpöasteita ja auringonpaistetta.

Pötkylät ovat vielä vaiheessa 2 ja tossukatkaan eivät ole valmiita, kun pitää tehdä kaikkea muutakin kivaa. Niin, nimenomaan kivaa pitää tehdä ja hauskaa riittää.

Päivitin juuri muut blogini ja laitan tännekin yhden ainoan kuvan meidän musiikkishowstamme, jossa hauskuutta piisaa.

Toivotan teille kaikille oikein mukavaa kesäaikaan siirtymistä, joka sekin on merkki kevään ja kesän tulosta. Se tulee sittenkin!

Tänään aamu aukeni lumisateisena ja lumiräntää on satanut aina välillä pitkin päivää. Mutta onneksi uusi lumi syö vanhan pois ja huomennahan on jo runsaasti lämpöasteita luvattu ja jatkossakin. Siispä, kevät keikkuen tulevi!

Minä sain siis eilen pötkylät vaiheeseen 2 ja koska minulla oli vielä yksi kerä pinkkiä Huopasta, niin aloitinpa siitä itselleni tossukat. Mutta koska 100 grammaa ei riittänyt niihin, niin mieheni sanoi aamulla, että pitäähän sinulla lankaa olla, jotta ei työt jää kesken. Jesss, ja hän toi minulle kaksi kerää lisää, jotenka nyt tulee tossukat hyvällä varrella. Ja toinen tossukka on jo kantapään aloitusta odottamassa, mutta se saa odottaakin, koska aloitin jo toista tossukkaa, jonka pitää olla samassa kohdassa kuin ensimmäinen tossukka on. Näin tuntuu, että ne valmistuvat nopeammin!

Sitten me nauhoitimme uudelleen, koska eilinen nauhoitus meni hieman pieleen. Nyt korjasimme virheemme ja nauhoitus ja koneelle vienti ja dvd:lle polttaminen onnistuivat oikein hyvin ja ensimmäinen levy lähtee maanantaina kohti Brasiliaa. Kunhan vielä löydämme, miten saan snapshot kuvia, niin sitten on kaikki taas hyvin. Olemme yhden ainoan kerran tehneet ja sitä ei muista kumpikaan, miten sen teimme.

Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein leppoisaa lauantai ehtoon jatkoa ja hyvää yötä ja kauniita unia!

No nyt on pötkylät vaiheessa 1 jo valmiina ja sitten alkaakin vaihe 2, mutta se tapahtuukin vasta huomenna, joten odotelkaahan rauhassa, mitä tuleman pitää-

Tänään on jälleen aurinko suonut meille kirkkautta ja lämpöä. Kevään tulo on vain muutamassa päivässä kiinni. Taakse jää kylmä talvi lumineen. Nyt vain odotamme innolla lämmintä kesää tulevaksi ja lintujen runsasta laulua.

Minä kävin kampaajallani ja uudistuin kevätluukkiini sopivaksi. Sitten me nauhoitimme, mutta nauhoitus loppuikin aivan kesken, kun muistikortti ei riittänyt, koska siellä oli vielä tallennettuna kaikki muut nauhoitukset ja valokuvat. No, nyt nekin on poistettu ja huomenna aloitamme taas alusta kaiken. Tämähän oli vain harjoittelua uuden laitteen kanssa. Olen niin onnellinen, kun sain uuden pään tai siis uuden luukin.

Mutta pötkylän kutominen 10 cm on vielä jäänyt, mutta enköhän minä sen tänään illalla vielä saa valmiiksi. Sitten pääsenkin seuraavaan työhöni ja villatakkini hihoihin. Ajattelin toki tässä vielä kutaista tossutkin ittelleni tuosta Huopasesta.

Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa perjantaita ja nauttikaahan elämästänne!

Jälleen on päivä painunut jo iltaan ja pian hyppäämme Nukku-Matin venhoon, joka vie meidät Höyhensaarille laulun sanoin: "Joutuin vain nyt Nukku-Matin luo, Höyhensaarehen..."

Mutta jotta ei jäisi tämän päivän kuulumiset kertomatta teille, niin kerronpa sen nyt:

Aamulla aurinko paistoi ja kirkkautta on riittänyt jälleen koko päivän. Aamulla tikuttelin pötkylää 70 cm:n asti ja sitten söin ja menin mussukoitten kanssa pienille torkuille Sitten olikin jo saunaan lähdön aika ja vasta mukaan vaan ja kovat löylyt, kuten aina ennenkin. Mutta kun mieheni tuli kaupasta, niin hän teki aikamoisen yllätyksen minulle jälleen. Hän osti sokeritonta luomumämmiä ja laktoositonta kuohukermaa, jonka kanssa mämmi maistui taivaalliselta ja jälkkäriksi vielä yllätys, yllätys, Marabouta, niin johan oli taas sokeriarvot täytettynä. Ja saunan jälkeen toki joimme myös capuccinot.

Sitten taas hoidin kirjeenvaihtoni Ranskaan ja tänne Suomeen. Sitten taas tikuttelin ja tikuttelin, kunnes pituutta oli jo 90 cm, mutta se ei vielä riittänyt sekään. Ja jälleen syötyäni kävin mussukoitteni kanssa toisille päikkäreille. Ja nyt olen taas jonkin aikaa pirteä kuin peipponen. Siis, vain jonkin aikaa! Eli onpa flunssa ja röhäyskä tehnyt tehtävänsä nukkumisen suhteen, kun nyt ottaa univelat takaisin. No, mutta pitäähän minun nukkua varastoon unta, jotta jaksan taas huomenna istua kampaajallani ja olla kuvattavana ja vielä tunnin nauhoitussoitto yhteen putkeen ja koneelle vieminen ja valmiiksi saattaminen. Mutta eiköhän se siitä kaikki onnistu, kun asioilla on aina tapana järjestyä.

Mutta nyt on tullut jälleen aika nousta purtehen pienoiseen ja keinua Höyhensaarille, joten toivotan teille kaikille oikein makoisaa unta!

Tänään on taas keskiviikko ja päivä on jo kallistumassa iltaan. Aurinko on paistanut koko päivän ja pakkasta on ollut -1 astetta, mutta ensi yöksi on luvassa -16 astetta. No, puhukoot pakkaset nyt puolestaan niin kauan kuin pakkasta on ilmassa ja sitten se kevät koittaa ja lumet sulaa ja nurmi viheriöi ja muuttolinnut palaavat jo tänne Pohjolan kesään.

Minä olen tainnut selättää jo sen kauhian flunssan, mikä meillä oli ja se röhäyskä. Nyt oli verensokeri aamulla hyvä ja oli ennen ateriaa ja sen jälkeenkin vielä, joten sekin kanta on voitettuna ja jaksan taas paljon enemmän. Me nimittäin juuri soittelimme kokonaisen tunnin eikä tunnu missään, vaikka painavaa hanuria vetelinkin oikein syrämen pohjasta. Mutta perjantaina onkin sitten se hyvin tärkeä päivä, jolloin me sitten pitkästä aikaa nauhoitamme, kun tulen kampaajalta. Sitten vaan vetelemme tunnin ajan ja viemme koneelle ja se on siin.

Mutta pötkylä tarina jatkuu...ja jatkuu niin, että nyt olen tikutellut lilaa pötkylää liki 50 cm, joten vielä toinen puolisko ja sitten on sekin valmis. Ja sitten vasta heitän koneeseen eli teen ne suht koht yhtä aikaa. Mutta mitä niistä tulee, niin  sen aika näyttää...Mutta nyt menen taas jatkamaan tikuttelua.

Toivotan teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja nauttikaahan käsitöistänne ja ulkoilkaa ken siihen pystyy!

Aurinko se paistaa aina aamullakin jo lähes pilvettömältä taivaalta. Ulkona on niin kirkasta, että ihan häikäisee, kun sinne katsoo. Mutta siellä on yöllä ollut pakkasta ja on vieläkin, mitä nyt aurinko jo aika mukavasti toki lämmittääkin.

Tänään sain pötkylätuotoksen mustan osan valmiiksi 100 cm pitkäksi. Ja pian heitän sen koneeseen ja sitten katsotaan mitä tuleman pitää. Ja vasta sitten, kun saan tuotoksen ulos koneesta, niin alan tikuttamaan lilaa pötkylän osiota.

Mutta eilen laitoin ihottumavoidetta, jota niin kovin telkussakin on mainostettu, käsiini ja nyt ne ovat vielä kauheammat. Niitä kutiaa ihan kauhiasti ja minä raavin aina ne verille. Kun enhän voi laittaa ihottumavoidetta ja kutoa tai tehdä yhtikäs mitään. Mutta onneksi mieheni osti tänään Sibicortia, jota nyt ainakin kokeilen ja muistelen, että tämä on ennenkin auttanut. Mutta tulessa on nytkin käteni.

Mutta eihän se menoa haittaa eli ei ainakaan soittamista. meidän pitää nyt käydä läpi noita nuotteja, joita sitten soitamme perjantaina,kun tulen kampaajaltani ja sitten myös nauhoitamme ja poltamme dvd:lle ja sitten vaan menox koneella Brasiliaan asti.

Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista tiistaipäivän jatkoa!

Onpahan tämäkin päivä taas vierähtänyt hieman ehtoon puolelle enkä ole tänne ehtinyt kirjoitella eilenkään mitään, ojoijoi.

Mutta aurinkoinen päivä on jälleen tänäänkin ollut. Vesijuoksussa emme ole vielä olleet emmekä mene keskiviikkonakaan. Mutta jospa sitten ensi viikolla jo tämä röhä olisi pois suljettua elämää, niin pääsisin taas uusin voimin aloittamaan vesijuoksunkin ja uusilla hiuksillanikin. Johan tässä on nuutuneen näköinen ollutkin pitkään flunssan aikana.

Mutta nyt on taas leikitty kännykälläkin niin paljon, että olemme onnistuneet viemään sinne oman cd:n soittoääneksi rakkaan poikani erinomaisella opastuksella. Saimme vietyä sinne Jampan Aamu toi, ilta vei..joka on niitä parhaimpiin lemppareihini kuuluva biisi ja toinen erikois biisi on Kari Tapion Mun sydämeni tänne jää ja kolmas Matin ja Tepon Pidä itsestäsi huolta ja toki monet, monet muut. Sitten mieheni siivosi ja minä vetelin hirsiä mussukoittemme kanssa. Siivouksen jälkeen mieheni keitti capuccinot ja vielä viinerin kera nautimme kahvistamme ja hyvästä olostamme puhtosessa Onnenpesässä.

Lankaakin tuli lisää, vaan enpä ole vielä kerinnyt edes kutoa yhtään, mutta onhan tässä iltaa aikaa, kun ei onneksi ole telkkuakaan nurkassa huutamassa eikä ole ohjelmiin sidottu enää.

Mutta siirryn lepotuoliini jatkamaan neulomustani, mihin eilen jäin. Pitää vaan vielä muutama kirjeenvaihto hoitaa ja sitten olen taas vapaa.

Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista maanantaita ja nauttikaahan elämästänne kuka milläkin tavoin!

Täällä Porissa aamu aukeni hyvinkin kirkkaana ja aurinkoisena. Ja  aurinkoa on riittänytkin koko päivälle, vaikka tuuli on kuulemma ollut purevan kylmää.

Mutta minä olen niin onnellinen monestakin syystä, mutta tällä hetkellä olen onnellinen, koska sain ison villatakkini jo valmiiksi, paitsi että ainoastaan hihat ja kaulus puuttuvat, niin ja napit, kuten neljästä muustakin villatakistani. Niin, kun saan nämä keskeneräiset villatakit valmiiksi, niin minulla onkin sitten 7 villatakkia odottamassa käyttäjäänsä. Mitäpä tässä muori muuta kutoisi kuin sukkia (=12 paria minulla) ja villatakkeja.

Mutta me olemme tänään taas soitelleet, mutta sitten tapahtuikin sellaista, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Minulle tuli kova yskänpuuska ja voimani loppuivat eli en jaksanutkaan enää vedellä hanuriani, joten oli lopetettava soittaminen. Ja samalla päätimme, että vielä maanantaina emme taida uskaltaa vesijuoksuun, kun voimani ehtyvät noin ja yskittää vielä yllättävän paljon. Mutta ehtiihän sitä vielä vesijuoksuunkin.

Mutta sitten aloitin sellaista kivaa tyttäreni pyynnöstä ja sitä olen tikuttanut kovalla rytinällä, mutta lanka loppuu kesken, joten ei auta kuin odottaa maanantaita ja sitten saan lisää lankaa. Mielenkiintoista on sitä tehdä ja teen sen pyöröllä ja paksulla, koska lankana on Huopanen lanka musta ja lila. Kun saan valmiiksi sen, niin heitän sen koneeseen huovutukseen ja sitten leikkaan siitä pötköjä jne. jne. Kukapa osaisi arvata, mitä teen? Kerron sitten, kun on valmista!

Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa lauantai-illan jatkoa ja mukavia käsityön hetkiä ja hyvää yötä kaikille!

Niin, tai villatakki on niin valmis, että enää hihat puuttuvat, jess! Minä tein sen sittenkin!

Mutta nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää yötä ja kauniita unia!

Tänään aamu aukeni pilvisenä ja sateli räntääkin ja vettäkin taisi tulla hieman, mutta nyt on saapunut sekä Ranskasta että Brasiliasta aurinko tänne meille loistamaan, joten nautitaanpa nyt tästä pian saapuvasta keväästä. Loskaista on, mutta kyllä se loskakin kuivuu ainakin kesään mennessä.

Aamulla sain taas ranskalaiselta herrasmieheltä ihania eläin/lapsikuvia. Hän lähettää minulle joka päivä kuvia jostain aiheesta. Ja toki niitä suurella mielenkiinnolla katselen.

Tänään olen pakertanut villatakin kimpussa eli olen kaventanut takakappaletta ja nyt vaan posotan jonkin matkaa suoraa ja teen kaula-aukon ja pian se valmistuukin.

Olihan tänään yllätysten päiväkin! Mieheni lähti aamulla pyydystämään Huopanen lankoja minulle ja hän yllätti minut täysin. Hän oli ostanut sellaisen hyllykön pesuhuoneeseen, jotta minä, siis MINÄ saan vaatteeni siihen kauniiseen hyllykköön. No, olen tästä hyllyköstä puhunut jo jonkin aikaa, mutta silti se tuli yllätyksenä ja tosi mieluisana. Heti mieheni kantoi vaatteitani lipaston kaapista ja minä järjestelin niitä paikoilleen. Ja nyt on miehenikin helpompi järjestää minun vaatteeni sinne hyllyille, kun hakee ne kuivatushuoneesta.

Niin, ja tulihan taas yksi kaappi tyhjäksi, joten sinne voi laittaa ...arvatkaapas mitä...no,lankoja tietenkin. Kunhan saan villatakin takakappaleen valmiiksi, niin aloitan Huopasesta sellaista jotain, josta laitan sitten kuvan, kun on valmista eli viikonloppuna sen aion tehdä.

Mutta olemme tänään taas soitelleetkin ja jälleen Tapio Rautavaaran iki-ihania lauluja. Mutta meidän pitää piakkoin valita, mitä me soittaisimme nauhoituksessa, kun menen tässä joku päivä kampaajalleni ja sitten taas nauhoitamme.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua ja nauttikaa kaikesta ja pitäkää itsestänne hyvää huolta!

Torstai on toivoa täynnä ja sieltähän se toivon aurinko on loistanutkin meille koko päivän. Ja ne auringonlaskut ovat jotain sydäntä sykähdyttävän kauniita.

Aika vaikea tässä taas kirjoitella, kun kuuntelen nyt Jamppa Tuomisen kaunista, mahtavaa ääntä ja hänen niin upean kauniita lauluja. Hänellä on niin mahtava ääni, mutta ikävä vaan, että hänkin meni niin nuorena.

Niin, nyt haaveilut pois ja päivän kuulumisiin! Me olimme saunassa ja kylläpä tuntui hyvältä jälleen pitkästä aikaa vastoa oikein kunnolla kovassa löylyssä. Saunan jälkeen joimme capuccinot ja sitten aloimme soittelemaan myöskin pitkästä aikaa. Mutta nyt tuntui, että hanurikin pysyi sylissäni hyvin ja siinähän taas vetelimme yhdessä nyt Tapio Rautavaaran lauluja.

Mutta aamulla minä tyttö jo tikuttelin villatakin toista etukappaletta ja sain kuin sainkin senkin jo valmiiksi. Nyt pitää vielä tikuttaa takakappale kainaloista asti ja tehdä kavennukset ja sitten enää hihat, huhhuh. Näinköhän se edes onnistuu! Mutta sen näkee sitten vasta, kun kaikki on kudottu ja hihat yhdistetty ja kun kokeilen sitä päälleni. Toki minulle kelpaa kaikki, mikä vaan on lämmintä.

Tänään sain serkultani kauniin kiitoksen runoineen, kuvineen ja kiitoksineen hänen vaimonsa poismenon johdosta. Ja kyllä on ollut kauniit hautajaiset! Heillä on ollut niin hyvä elämä yhdessä, että tuntuu pahalta, että serkkuni jäi nyt yksin monen kymmenen vuoden jälkeen. Mutta onneksi hänellä on ihmisiä lähellään, rakkaita omaisiaan. Silti tuntuu niin pahalta, koska nyt se on lopullista.

Mutta elämä jatkuu! Ja nyt pitää ajatella itseään ja läheisiään, jotta elämäntaival jatkuu vielä yhdessä jäljellä olevien läheisten kanssa. Mutta vasta sitten, kun läheinen poistuu keskuudestamme, niin se taas pysäyttää miettimään omaa elämää ja miten kiitollinen saa olla, että on saanut elämän ja rakkaat, läheiset  ihmiset ympärilleen. Kunpa sitä muistaisi joka päivä kiittää kaikesta ja sanoa sen rakkailleen!

Nyt siirryn muihin tehtäviin eli päivittämään muita blogejani. Toivon teille oikein mukavaa ja aurinkoista torstaipäivän jatkoa. Pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne ja nauttikaa elämästänne joka päivä!

Spring has returned.

The Earth is like a child

that knows poems.

RAINER MARIA RILKE

Aamulla jo aurinko paistoi ihanasti sisälle, kun heräsimme ja vedimme verhot pois ikkunan edestä. Mutta sitten hetkeä myöhemmin sateli räntää, mutta joka ei kestänyt kovin kauan aikaa. Nyt on aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta koko päivän ja lumet saavat kyytiä, kun on luvassa koko viikko aurinkoa ja lämpöasteita. Siis kevät tulee sittenkin!

Niin, muualla on jo lämmintä. Ranskan eteläosassa on jo +20 astetta ja unikot kukkivat ym. kukat. Voi, että Ranska on ihmeellisen kaunis maa! Minä sain tänään taas ihanan elämyksen, kun sain ystävältäni tiedoston, jossa on kauniita kuvia Ranskasta ja ihanaa musiikkia taustalla, aaah. Niin, minun pitää vaan kirjoitella ensin englanniksi ja sitten käännän ranskaksi ja näin löytyy yhteinen kieliymmärryksemme. No, saman tein eilen Brasilian mailissani, että ensin käänsin sen englanniksi ja sitten portugaliksi, joten kaipa tässä iässäkin vielä kieliä oppii, kun joka päivä kirjoittelee.

Mutta minä sain tänään jo aloitettua villatakin tikuttamista eteenpäin ja siitä olen hyvin onnellinen. Aloitin jo kädentien kavennuksia etukappaleessa ja sitten toinen etukappale ja sitten vasta takakappale. Toivottavasti nyt onnistuisi edes, kun ei ole mitään ohjettakaan. Mutta teen ensin tämän villatakin valmiiksi ja sitten vasta aloitan uusia töitä tai valmistelen vanhoja, miten minua sitten huvittaa.

Samalla tässä keinun valssien tahdissa, kun kuuntelen kauniita valsseja koneeltani, mutta stereoitten kautta. Minun pitää löytää jälleen joku hyvä taustamusiikki, johon sitten sopivat kauniit kuvat.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavia käsityön hetkiä ja muistakaa ulkoilla kevätauringossa!

Näinhän se aina on, että sydän jää asuinpaikalleen, kun sieltä on lähdettävä pois. Tämä iki-ihanan Kari Tapion laulamana sykähdyttää sydäntäni erittäin paljon ja siksi laitoinkin sen Smileboxilla tekemääni ohjelmaan musiikiksi blogeihini. Se soi sydämessäni niin kauniisti. Ja sitä on helppo soitella itsekin ja kun saamme vielä kitaran säestyksen siihen niin vot, se on siin.

Olen pakertanut erään ranskalaisen herrasmiehen kanssa kirjeenvaihtoa nyt ahkerasti. Minä en ole koskaan lukenut ranskaa, joten käännän mailini ensin englanniksi ja sitten Googlella käännän ranskaksi ja hän ymmärtää asian. Olen saanut häneltä kommentteja blogeihini ja muutoinkin vaihdamme ajatuksiamme ahkerasti joka päivä. Eilen sain häneltä aivan iki-ihanan taidenautinnon Louvresta! Aaaah! Se oli mahtavaa katsottavaa ja katson sitä monta kertaa.

Mutta aamulla oli täällä Porissa aika sankka sumu, vaan päivän mittaan pilvet repeilivät ja aurinko pääsi loistamaan meille täysin pilvettömältä taivaalta, joten etana tiesi sen ja näytti mulle eilen sarvensa.

Mutta vieläkään en ole saanut yhtikäs mitään käsityörintamalla, kun en vaan saa voimia niin paljon, että ottaisin villtakkini esille laatikostani ja alkaisin kutomaan. Aina ajattelen, että huomenna, huomenna ja niinhän sitä sanotaankin, että "Morgen, morgen nur nicht heute, sagen immer faule Leute!"

Vaarilla on röhä menossa jo hyvää vauhtia pois, mutta minulla vielä yölläkin kiusaa ne yskänpuuskat. Mutta kyllä se tästä vielä iloxi muuttuu! Tämä viikko vielä oltava pois vesijuoksusta, mutta jospa jo ensi viikolla saisimme jälleen sen nautinnon takaisin.

Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista päivän jatkoa ja pitäkää huolta itsestänne kuin myös toisistanne!

Onnenpesän sunnuntai aukeni valoisana ja aika hyvin nukuttuna, sillä paljon ei enää röhittänyt. Toivottavasti tämä on jo mennyttä ja voin taas katsoa mä tulevaisuutta päin. Sää on ollut pilvistä ja asteita on ollut +3 astetta. Jaa ja niinpä niin, meidän uudessa kotipaikassamme oli aamulla kymmenen aikaan jo +25 astetta.Siispä voi, miksi, miksi, miksi emme pääse jo sinne aavan meren tuolle puolen?

No, siksi, koska Justina ja Unelma ovat vielä 11 vuoden iästään huolimatta hyvässä kunnossa. Mutta hieman toki pelottaa Unelman kohtalo, koska hänellä tulee nyt toukokuussa jo kolme vuotta täyteen, kun saimme tietää, että hänellä on diabetes. Olemme antaneet hänelle kahdesti päivässä insuliinia, mutta sekin alkaa tuntua jo hankalalta, koska hänellä on jo arkoja paikkoja niskassa ja myös kovia, vaikka yritänkin hieroa hänen niskojaan. Mutta päivä kerrallaan menemme nyt eteenpäin!

Eilinen päivä, kuten myös tämäkin päivä ovat menneet muiden blogien parissa, kun olen pyydystänyt kauniita kuvia sinne ja aina jään koukkuun eli otan tosi paljon. Mutta sain minä kiitostakin eräältä ranskalaiselta herralta, joka otti eilen minuun yhteyttä ja kirjoitti ranskaksi, mutta jonka minä käänsin kääntäjällä englanniksi, jotta ymmärsin jotakin. Mutta tyytyväinen hän tuntui olevan blogeihini ja on tänäänkin käynyt jo parikin kertaa blogejani katselemassa. On mahtava tunne kun parisenkymmentä ympäri maailmaa on blogissani ja valot vaan vilkkuvat ja lippuja paukkuu listaan.Wau! Se on ihana tunne! Minä yritän pitää häneen yhteyttä englanniksi ja hän sitten kirjoittaa ranskaksi.

Käsitöitä en tietenkään ole malttanut tänäänkään tehdä, kun on ollut muuta jännittävää tekemistä. Mutta onhan se päivä huomennakin!

Muuten on tämä päivä sujunut hyvinkin rauhallisesti, vaari pelailee omaa lentopeliään ja välillä laittaa ruokaa ja keittää capuccinot ja vie mussukat lenkille ja huolehtii minusta. Minä taas olen tässä siis naputellut kuvia kansioihin. Mussukat nukkuvat, toinen jaloissani ja toinen sängyn päällä vieressäni.

Pian on Onnenpesän Nauruharakoiden iltapalan aika, joten toivotan teille kaikille oikein mukavaa sunnuntai illan jatkoa ja hyvää yötä ja kauniita unia!

Tänään aamu aukeni pilvisenä ja sateisena. Taivaalta on satanut hienoisia lumihiutaleita ja vettä. Mutta aurinko ei ole täällä paistanut yhtään, mutta jospa jo huomenna täälläkin paistaisi.

Päivä on edennyt jälleen iltaan tummuvaan ja hiljaisuus vallitsee ja hallitsee Onnenpesää. "Kello raksuttaa mennyttä aikaa..."

Minulla on aika mennyt jälleen tämän koneeni parissa ja olenkin päivittänyt muita blogejani ja olen myös keräillyt jälleen brasilialaisilta sivuilta kauniita kuvia, joita saa kopioida joko kuvan tai koodin ja viedä blogeihin. Siellä on niin kauniita kuvia, että sain kolme uutta kansiollista niitä laitettua ja sitten ne pujahtivat Picasaankin.

Eilen aloitin jotain 7 veikasta virkkaamalla ja siitä tulee jotain kuitenkin. Virkkaan siis ympyriäistä kaksin kappalein ja laitan jotain rihmankiertämää sitten siihen kiinni.

Ehkäpä jo huomenna voisin kutoa villatakkiani, joka on jäänyt aika pahasti kesken. Mutta tänään ei ole kuumetta ollut, joten jospa se on mennyttä aikaa. Tänään soitin tyttärelleni ja siinä vierähti peräti puolitoista tuntia, kun elämän asioista keskustelimme ja huomenna jatkamme siitä, mihin tänään jäimme. Mutta me soittelemme lähes päivittäin ja puhumme huomaamattamme hyvinkin pitkään. Mutta onhan tässä aikaa ja allakasta saa lisää!

Kun nyt kirjoitan tätä,niin molemmat mussukat makaavat tässä aivan minun likelläni sängyn päällä ja aivan vierekkäin. He kun vahtivat minua niin kovin ja kulkevat mukanani joka paikkaan täällä pienessä Onnenpesässä.

Tänään tuli taas kova kaipuu Brasiliaan, kun katselimme siellä olevia taloja. Kunpa pian pääsisimme jo sinne ikuisen kesän elämään, jossa voisimme vain nauttia elämästämme. Me olemme suunnitelleet, että hankimme paljon, paljon kauniita kukkia ja hedelmätarhan, josta sitten toki puutarhuri pitää hyvää huolta ja siellähän on myös housemaid, joka pitää huolta kotimme puhtaudesta joka päivä. Siispä siellä me vain nautimme kaikesta ja musisoimme ja olemme hyvien ystäviemme kanssa ja uimme paljon omassa uima-altaassamme.

Mutta nyt tulevaisuus muistoihin ja toivotankin tässä samalla kaikille teille oikein mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä ja nukkukaa hyvin!

Tänään on jälleen perjantai ja viikonloppu on edessä. No, mitäpä eroa on muillakaan päivillä, sillä samanlaisiahan ne ovat kuin viikonloputkin. Eipä ole kiireitä arkena eikä sunnuntaina. On vain rauhallista ja hiljaista yhteiseloa Onnenpesässä. Ja välillä kuuluu naurun röhähdyksiäkin.

Mutta tänään me "siivosimme" keittokomeron kaapit. Siis ME tarkoittaa kirjaimellisesti, että minä istuin tuolilla ja sanoin, mitä heitetään pois ja mitä viedään kierrätykseen ja mitä jätetään ja vaari hoiti hommansa erittäin hyvin. Mutta olemmehan me asuneetkin jo puoli vuotta tässä Onnenpesässä, joten kaappien siivous olikin jo aivan paikallaan. Keittokomerokin on sen verran pieni, että sinne ei mahdu kahta eli mieheni kokkailee ja tiskailee ja siivoilee jne. Huom! Toki minäkin tekisin ja auttaisin, jos pystyisin, mutta kun en pysty siihen hommaan enää! Mutta kuluu se aika näinkin oikein hyvin!

Mutta sitten posti toi laatikkoon ihanan Novitan lehden! Ja kylläpä on kauniita vaatteita ja lankoja. Itse en toki tee mitään itselleni, sillä nuo mallit ovat nuorille ja kauniille naisille, ei siis minulle tarkoitettuja. Mutta onhan sitä lehteä aina kiva katsella! Ja sain muutakin mukavaa! Sain Cellbesiltä taas uusia tunikoita ja kyllä on kauniita ja ne on juuri  minulle sopivia. Pian on kesä ja voi nauttia ulkona Caprit jalassa ja kaunis tunika päälläni ja paljon hoikempana kuin viime kesänä.

Vielä on röhää kummallakin, tosin minulla vielä on pahempi, mutta eiköhän tämä tästä joskus mene ohi ja pääsemme sitten nauttimaan taas vesijuoksusta, jota kaipaan jo tosi paljon. Mutta nyt on Onnenpesä valmiina ottamaan kevään ja kesän vastaan siistissä kunnossa ja toimivana.

Taas tuntuu siltä kuin kuume nousisi, joten taitaapi nousta aina näin iltapäivällä enemmän. Mutta nyt on capuccinon aika ja jälkkäriksi toki suklaata niin kauan kuin sitä on.

Nyt toivotankin teille kaikille oikein mukavaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua ja nauttikaahan kevätsäistä ja käsitöistänne ja itsestänne!

"Vaarilla on muori, se hauska muori on,

vaarilla on muori, se hauska muori on,

Ai jai vaaria, kaikilla ei ole muoria,

mutta meiän vaarilla

oma muori on!  (sävel: vaarilla on saari...)

Tiistaina siis haettiin telkku ym. laitteet ja olemme olleet päätökseemme tyytyväisiä. Eilen aamulla oli soitettava sairaanhoitajalle, että minulla ei henki kulje eikä tule ääntä ja ei muuta kuin parin tunnin varoitusajalla me saimme ajan terveysasemalle. Hyvä niin! Sairaanhoitaja otti minut ensin vastaan ja otti verensokerin ja tulehdusarvon. Ne olivat aivan hyvät! Mutta sitten sairaanhoitaja kysäisi lääkäriltä josko hän ehtisi ottaa minut  ja kuuntelisi keuhkot. Juu, lääkäri kuunteli keuhkot! Ja vielä minun piti puhaltaa sellaiseen törppöön, johon olen puhallellut viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. No, eihän se lukema lääkäriä miellyttänyt.

Siispä hän määräsi minulle uutta astmalääkettä, hoitavaa, kun se oli jätetty vuosi sitten pois, kun sain jotain uutta allergia/astmalääkettä, mutta joka ei auta astmaoireisiin täysin. Minun pitää ottaa neljästi päivässä kaksi hönkäystä tätä Turbuhaleria nyt flunssan aikana ja muutoin vain aamuin illoin. Mutta lääkäri haluaa minut nähdä kahden kuukauden kuluttua. Miksiköhän?

No, kuumekin alkoi eilen kovalla palelemisella, joten Panadolia vaan kurkusta alas, jotta kuume ei nousisi liikaa. Eilen en jaksanut mitään tehdä eli nukuin paljon pitkin päivää. Mutta rakas mieheni yllätti minut todellakin, kun kävi kaupassa ja toi minulle(meille) kolme Marabou suklaalevyä, jonka oli saanut neljällä eurolla. Ja kyllä Marabou on tosi hyvää, niin hyvää ettei sanotuksi saa! Me söimme heti yhden levyn ja nyt on mennyt jo toinenkin levy, että vauhtia piisaa, kun on suklaata.

Tänään otimme sitten vaatekopperon, metri x metri, suuruusluokkaa oleva vaatehuone, johon on tupattu vaatetta ja muuta tilbehööriä lattiasta kattoon. Mieheni on senkin hyvin järjestänyt! Mutta nyt ei auttanut muu kuin kylmästi kaikki suuret vaatteet pois ja sellaiset, joita emme ole pitäneet viimeiseen viiteen vuoteen. Ja kolme mustaa säkkiä sitä vaatetta tuli ja mieheni vei Asukastuvalle, jossa aina on otettu hyvin ystävällisesti kaikki vastaan.

Äsken tein "kopperotarkastuksen" ja hyvin oli mieheni jälleen kaikki järjestänyt sinne, joten minäkin pääsen sieltä vaatteitani hakemaan. Huomenna otamme sitten käsittelyyn taulut, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa seinällä. Mutta nyt ne löytävät, koska iso töllö on pois ja ruokapöytäkin on löytänyt arvoisensa paikan Onnenpesässämme.

Käsitöitä en ole vieläkään jaksanut tehdä, kun äsken saunan jälkeen mittasin kuumeen ja taas on nousussa. Mutta ei hätää, vaan ei kivaakaan!

Mutta tällaista meille kuuluu tänään ja mitä kuuluneekaan taas huomenna, niin siitä kuulette vasta huomenna!

Toivotan teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja hyvää yötä samalla toivottaen, kun koskaan ei tiedä omaa vointia, jaksaako mitään kirjoittaa!

Tänään aamu aukeni täällä Porissa räntäsateisena, mutta eihän sitäkään kauan aikaa kestänyt.

Eilen kävin jalkahoitajalla ja kyllä oli hyvä jalkahoitaja. Olin siellä puolitoista tuntia ja hän koko ajan pakersi jalkojeni kimpussa. Hän leikkasi varpaan kynnet, jotka jo sojottivat itään ja länteen. Hän sai viime joulukuussa poisotetusta kynnen osasta ihan hyvän näköisen ja kaikista muistakin varpaistani. Hän rasvasi ja hieroi niin ihanasti, että en kyllä itse saa niin hierottua hyvin jalkojani. Toki vaari hieroo ja leikkaa varpaani kynnetkin. Mutta niin vaan tuli hyvä mieli, kun sieltä kotiin tuli. Ja täällä kotona olivat mussukkamme vastassa iloisesti häntää heiluttaen ja ulisten.

Mutta yö olikin sitten jo pahempi. Minua yskitti ihan hirveesti ja tuntui, että ei henki kulje. Mutta tässä olen ja pysyn ja kukas tällaisen pahan mihinkään ottaisikaan.

Tänään sitten aamusta jo odottelimme autoa saapuvaksi hakemaan meidän töllöttimen ym. kalut pois. Niin, 50-luvun lopulta asti on töllötin seurannut meitä ja nyt siitä teimme yhteistuumin lopun. No, syyhän on, että kun sieltä ei tule mitään hyvää ohjelmaa ja jos jotain tuleekin, niin senkin saa katsottua netin kautta, jos itse sitä haluaa. Mutta me emme kaipaa telkkua lainkaan, koska elämässä on muutakin kuin telkun huonot ohjelmat.

Mutta nyt auto haki siis ison telkun, digiboxin, videot ja dvd kotiteatterin pois ja nyt tämä Onnenpesäkin tuntuu jo kodilta, oikealta kodilta.

Jag tackar och bockar ni alla! Lämpimät kiitokseni kaikille teille, jotka olette jaksaneet lukea raaputuksiani! Kiitos, kiitos, kiitos!

Nyt tuntuu oloni sellaiselta, että en jaksa tässä koneeni ääressä enää pakertaa. Liekö vaarista tarttunut yskä, mene ja tiedä, mutta olo on huono.

Verenpaineeni on koholla ja pulssi hakkasi yön jälkeen 97! Joten nyt siirryn muihin hommiin eli

jos puikot pysyisivät käsissä, niin kutoisin

jos hanuria jaksaisin pitää sylissäni, niin soittaisin

jos sormeni jaksaisi naputella näppistä, niin kirjoittaisin...

mutta kun ei mitään nyt jaksa tehdä, niin sitten vain oleilen.

Toivotan teille oikein mukavaa ja leppoisaa Naisten päivää kaikille!

Tänään on siis jälleen lauantai ja jo 7. päivä maaliskuuta eli viikon kuluttua olemme jo maaliskuun puolivälissä, jippii.

Aamulla sain jälleen herätä ihanaan mussukoitteni nuolemisiin. Siinä me sitten köllötellään jonkin aikaa, ennenkuin nousemme ylös. Vaarihan on noussut ylös jo kukonlaulun aikaan, koska on tottunut aikoinaan siihen rytmiin. Sitten vaan aamupalalle ja tietokoneeni ääreen tarkistamaan blogini. Ja siellähän näyttää olevankin vilkas ulkomaalaisten päivä vielä tänäänkin. Se on mieltä ylentävää, kun ihmiset käyvät ympäri maailmaa blogejani katselemassa.

Mutta uutiset luettuani, otin villatakkini käteeni ja kutoa tikuttelin siinä parisen tuntia. Nyt olen tehnyt jo neljä napinläpeä, jtoen täytyypä olla tarkkana, jotta ei jää hihat ilman reikiä, hihih.

Vaari polkaisi Formulansa ja kävi kaupoissa ja laittoi ruuat ja tiskasi ja nyt lähti mussukoitten kanssa lenkille. Olen niin onnellinen, että minulle on nyt vihdoinkin sattunut noin ihana mies rinnalleni. Hän on just sellainen, mitä olen joskus nuoruudessani uneksinutkin. Mutta olen siitä tosi kiitollinen!

Täällä on hyvin kaunis auringonpaiste tänään ja se lämmittää jo tosi paljon. Asteita on mittarissamme +5 astetta. Joten eiköhän ne lumet sulaa aika pian, kun jatkossakin on luvassa lämpöasteita.

Mutta nyt jatkan taas kuvien laittamista blogeihini ja toivotan teille kaikille oikein mukavaa perjantaita ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne ja ulkoilkaa, jos vaan jaksatte!

Näinhän sitä sanotaan, mutta meillä oli tänään Helsingissä serkkuni vaimon hautajaiset, jonne lähetimme osanottomme adressilla. Mutta pahalta tuntuu, että serkkuni jäi nyt yksin. Pelolla odottelen kirjettä toiselta serkultani, joka on ollut vakavassa leikkauksessa. Kunpa hän selviäisi siitä ja näkisi vielä ensi kesän.

Mutta me olimme saunassa ja peruimme maanantaisen vesijuoksunkin varmuuden vuoksi, kun ei tiedetä, olisiko tuo vaarin flunssa jo silloin ohi. Muta varmuuden vuoksi peruimme. Tässä iässä on pelattava varman päälle ja rohkeasti.

Olen saanut tikutettua villatakkianikin jo niin, että tein jo neljännen napinläven. Siitä on taas helppoa jatkaa. Mutta kun olen tehnyt taas kaikkea muuta tällä tietokoneellani eli mummia leikittää ja hyvin useinkin.

Eihän tässä Onnenpesän kuulumisia nyt paljon ole, kun tässä me vanhat mummi ja vaari vaan oleilemme mussukoitten kanssa. Vaari pelailee omalla läppärillään ihannoimaansa lentopeliä, jota on pelannut jo vuosia, vuosia. Ja minä tässä vaan naputtelen näppistäni ja heittelen kuvia sinne sun tänne enkä tiedä edes minne on mennyt, hihihiiii. Mussukat nukkuvat sikiästi jalkojeni juuressa. Ja capuccinotkin on jo juotu ja syöty hyvää ruisleipää.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa torstaita ja pitäkää huolta itsestänne, mutta myös lähimmäisistänne!

Kylläpä nämä päivät ja yötkin kuluvat nopiasti, että ei meinaa enää tällainen vanha mummo perässä pysyä. Täällä on hieman sadellut lunta, ilmeisestikin märkää, koska mittarissamme on asteita + 2. Nyt ei enää satele, mutta pilviverho peittää jälleen taivaan. Jospa huomenna loistaisi taas Brasilian aurinko meillekin, sillä olen tilannut sen meille.

Saimme tänään Brasilian ystävältämme aivan lumoavan ihania kuvia prinsessasta, 3 viikon ikäisenä, joka hän nyt on. Hän on niin pirteä ja virkeä ja kantaa erittäin hyvin päätään, wau. Ihanat pienet korviksetkin hän on saanut syntymälahjaksi ja on aivan suloinen. Minulle tuli jälleen niin valtava ikävä heitä ja tiedän, että heillä on ikävä meitä. Mutta nyt menemme päivän kerrallaan täällä ja paljon muutoksia tuokin nyt tyttäreni meidän elämään. Pojat raivaavat tietään omalla sarallaan, toinen etelässä ja toinen idässä.

Mutta käsityörintamalla olen kutonut villatakkiani ja menen pian jatkamaan. Eilen kävin diabeteshoitajan luona ja sain kuulla, että verensokeriarvot ovat aivan loistavia nyt tämän lääkityksen kanssa. Siispä ei tarvitse mennä diabeteshoitajan luokse kuin kerran vuodessa, jos arvot pysyvät kohdallaan. Mutta sitten sain kuulla, että varpaiden väliin pitää laittaa lampaan villaa, jos ne ovat tulehtuneet. Eipä ole ennen sellaista tietoa kerrottukaan, joten aina oppii uutta. Onneksi olemme tilanneet diabetesliiton jalkahoitajalle ajan ensi maanantaiksi. Odotan tietty jännityksellä, mitä siellä tulee olemaan.

Minultahan otettiin isovarpaasta osa kynttä pois ja eipä tuo ole vieläkään kasvanut ja jää nähtäväksi, että kasvaako lainkaan. Sitten toisesta varpaasta kynsi sojottaa itään kohti, koska eräs toinen jalkahoitaja leikkasi kynttä liian lyhyeksi ja se kynsi kuoli. Minua hieman toki pelottaakin, mutta olenhan kokenut konkari jo näiden puudutuksienkin kanssa, joten ei pitäisi olla jännittynyt. Yritän ottaa iisisti!

Tänään emme voineet vielä mennä vesijuoksuunkaan, koska vaarilla on vieläkin kurkku kipiä ja yskä ja nuhakin. Mutta jospa sitten maanantaina tai ainakin keskiviikkona sitten! Onneksi vaarilla ei ole kuumetta eikä saa tullakaan!

Mutta nyt toivotamme teille kaikille oikein mukavaa keskiviikkoa ja nauttikaa elämästänne ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne kiireistänne huolimatta! Huomenna voi olla jo liian myöhäistä!

PENTIN MUISTOLLE

Oli vuosi kuusviis,
kun me kohdattiin.
Laiva tuli satamaan,
niin me erottiin.
Vaan sydämeeni sä jäit,
kun katsoit mua päin.

Vaan kirjeet kulki laivas perään,
Rakkautemme syttyi silloin,
Sua kaipasin mä illoin,
ja sä luokseni jälleen palasit,
ja mua syliisi halasit
ja suljit mut suudelmin.

Kesällä seitkytyks,
sä sormuksen mulle annoit
ja käsilläs mua kannoit
ja rakkauttas mulle vannoit.
Joulun alla onni vihdoin koitti
ja kirkonkellot hääkellojamme soitti.
Vaan laivas pian lähti
ja taivaalla loisti tähti,
tähti suuren Rakkauden.

Syksyllä seitkytkaks
sä pojan mulle annoit,
ja yhä sydämessäin
rakkauttas kannoin,
mä tiesin sen,
ei ollut hetki viimeinen,
kun lähdit sä luotain pois.

On meillä ollut aikoja hyviä,
jotka ovat muistoja niin syviä,
niitä muistella vain voin,
kaiken, minkä kanssasi mä koin,
sen suuren Rakkauden.

Vaan suuri suru tuskan tuotti,
ja kyyneleitä se vuotti,
kun kuulla sain mä sen,
nyt suuren suru-uutisen.

On pojallamme pian häät,
ja toivoimme, että sen näät,
vaan yksin laahustan mä
kirkon käytävää näin,
allapäin, ypöyksin vain.

En saanut lähelläsi olla,
en hyvästejä lausua mä voinut,
vaikka sydämestäni olisin sen soinut.
En nähnyt silmiesi kiinni painuvan,
vaan tunnen tuskan mua vainoavan.
Miks on Herran tahto näin,
en jaksa katsoa mä tulevaisuutta päin,
kun ypöyksin mä tänne jäin.

Olit, Pentti, niin hyvä ja hellä,
oisko parempaa ollut kellä,
vaan tää oli tahto Herran,
me tavataan vielä kerran.
Sä sydämessäin säilyt ainiaan,
en sua unhoittaa voi milloinkaan,
Sinua rakastan ikuisesti.

Kuten voitte lukea, niin tässäpä on elämäni kaari, vaan se ei ole vaari. Hän on siis ensimmäinen mieheni.

Nauttikaahan elämästänne ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

vaari vilustui...nyt on kipeänä hällä kurkku, nenä, varpaatkin...

Tänään on aamusella aurinkokin paistanut, mutta on tainnut jälleen mennä jo toiselle puolen maapalloa. Mutta asteita on vain -1ja lämpimämpää on vielä luvassa tällä viikolla.

Niin, me emme päässeet tänään nauttimaan vesijuoksustakaan, koska miehelläni on kurkku kipiä. Mistä lie lentsun saanut? Ehkäpä on hikonnut niin kovin, kun polkaisee Formulallaan ja sitten tulee kylmä. Mutta hän syö nyt kurkkutabletteja ja ottaa Panadolia ja silti vie mussukat lenkille ja tekee kaiken. Minusta ei tosiaankaan ole mihinkään enää!

Mutta päivä kerrallaan! Ja nytkin me soittelimme, mutta minulla oli nyt syntikka ja hyvinhän sekin soi viulun kanssa  yhteen. Huomenna minulla on diabeteshoitajan vastaanotto, jossa en ole käynyt puoleen vuoteen. Enkä nytkään tiedä, miksi pitää sinne mennä, mutta senkin näemme sitten huomenna. Minulla on ollut tämä aikuisiän diabetes jo yli 6 vuotta eikä ole tarvittu diabeteshoitajan luona käydä. Onneksi viime vuonna oli vielä diabetekseen erikoistunut lääkäri terveyskeskuksessa, joten häneltä olemme saaneet enemmän tieoa kuin yli 6 vuoden aikana yhteensä. Ja häneltä sain tämän insuliinin laittamis määräyksenkin. Ja hyvinhän sekin on mennyt.

Villatakki edistyy toki mielenkiintoisella vauhdilla ja nyt kun on capuccinot juotu, niin voin taas rauhassa jatkaa villatakin kitkuttamista. Mussukat nukkuvat jälleen jaloissani molemmin puolin aivan minua likellä.

Nyt Nauruharakkamuori toivottaa teille kaikille oikein mukavaa maanantaita ja tästä se uusi viikko taas alkaa! Muistakaa pitää itsestänne huolta!

Eilen aloitin tämän villatakkini ja nyt olen tämän verran tehnyt, kun pitää välillä huiliakin, koska ranteeni tuli niin kipiäksi eikä parantunut hanurin soitossakaan.

Mutta pian menen jatkamaan ja Nauruharakkamuori ja -vaari ja mussukat toivottavat kaikille mukavaa sunnuntaita ja hyvää yötä ja kauniita unia!

Eilen sain aloitettua villatakkiani ja nyt olen kutonut sitä jo noin 20 cm. Eilen nimittäin kudoin koko päivän ja illalla tuntui ranteenikin kipiältä. No, ranne on vielä tämänkin päiväisen kutomisen jäljeltä kipiä. Siispä me aloimmekin soittelemaan. Ajattelin, että kun kerran tulee kutomisesta kipiäksi, niin jos sitten vaikka hanurin soitossa paranisikin. No, eipä niin vaan käynyt! Mutta tunnin jaksoin kuitenkin vedellä hanuria, mutta sitten tuli loppu ja oli mentävä lepäämään. Tunnin levättyäni tuntuu olo jo paljon paremmalta.

Yleensä minä jaksan vedellä hanuriani vaikka kaksikin tuntia yhtäsoittoon, mutta en jaksanut kuin tunnin ajan. No, ehkäpä taas huomenna jaksan vesijuoksun jälkeen soitellakin, mitä kylläkin epäilen.

Mutta nyt on vietetty eläkeläisvaarin synttäreitä ja täällä Onnenpesässä asuu siis nyt Nauruharakkamuori ja -vaari sekä kaksi karvakuonoa, vanhuksia hekin.

Aurinko paistaa täällä Porissa pilvettömältä taivaalta ja luvassahan on jälleen plus asteita, joten toivokaamme, että aurinko armas sulattaisi nämä lumet pian pois ja toisi meille kesän, uuden kesän, jolta odotan paljon kivaa uutta.

Mutta nyt kutsuu jälleen raitavillatakkini, jotta saisin sen pian valmiiksikin. Nappeja pitää vielä etsiä netistä, siis sellaisia vanhanaikaisia, mummon nappeja.

Nyt Onnenpesän Nauruharakka muori ja vaari sekä karvakuonot toivottavat teille kaikille oikein mukavaa ja aurinkoista sunnuntaita!