Näpräystä ja nypläystä
Krisi keksii aina kaikkea, eikä malta olla kokeilematta toteuttamista.
31.12.2009 18:40

Winter wonderland

 

Tänä jouluna meidän kuusi pukeutui vain punaiseen, kultaan ja valkoiseen sekä olkeen ja käpyihin, vaikkakin vanhoista varastoista valikoituihin koristeisiin, mutta se sai myös somisteekseen tällaisia lumihiutaleita.
Tein näitä kalalangasta ja villalangan jämistä. Kuvassa oleva hiutale on virkattu alle ykkösen koukulla, tarkkaa kokoa en tiedä, mutta niin pienellä, että melkein vaikeaksi meni virkkaaminen. Mutta hienoa miniatyyria tuli. Tämä sopisi vaikka liinaksi nukkekodin pöydälle.
Ohje on Dropsilta, mutta toteutettu siellä panksummasta kimallelangasta.

Näiden myötä erittäin hyvää uutta vuotta 2010 kaikille! (Ja toivottavasti rauha on maassa tämän päiväisten hieman huonompien uutisten jälkeen.)

 


Tämän mallin olen kopioinut kirpparilta löytämästäni pitsikukasta, esitelty aiemmin.

Näytä kommentit (1) | 

27.12.2009 20:38

Hulmuhelma heilahtaa!

 

Jei, joulun alla puskin valmiiksi fiftari henkisen hameen, joka koostuu jälleen täysin kirppislöytökankaista. Hameessa on kaksi kerrosta, päällimmäinen vanhaa kukkaverhoa ja alla vaalean punaista satiinia alushameena. Löysin verhokankaan jo lähes vuosi sitten noin viidellä eurolla muistaakseni. Eipä näytä enää niin verholle, vaikka usko meinasikin jo vähän tehdessä mennä. Ja oli muuten melkoisen kenkkua matskua ommella. Helman tasaus oli sentin tarkkaa puuhaa, sillä kangas laskeutui mutkitellen paikoitellen yli viisi senttiä alemmas kuin muualla riippuen langansuunnasta. Mutta selvisin.

 

Kaava on itse piirretty periaatteella 90 asteen kulma. Olen toteuttanut sen aiemmin mustasta ohuesta trikoosta kahtena kappaleena, eli etu- ja takakappaleena, mutta tähän hameeseen tahdoin vielä enemmän helmaa, joten kappaleita oli kolme, jotka poimutin vyötärökaitaleelle. Alunperin kahden kappaleen hameeseen vyötärön sai istuvaksi kuminauhakujalla. Yhdestä sivuverhosta sai juuri tämän kolme kappaletta polvipituiseen, noin 60 senttiseen hameeseen. Itse käytän vain polveen ylettyviä hameita. Leikkaaminen tällaisesta materiaalista kannattaa kyllä suunnitella hyvin, sillä itsekin vaihdoin suunnitelmaa leikattuani ensimmäisen kappaleen, koska en pitänyt kuvioiden kohdistuksista.

 

Ja näinhän siinä käy, kun levittää kankaat kissojen ulottuville. Veeti vaan on vielä niin vauva, että sitä täytyy kaiken aikaa vahtia, jos lähettyvillä on nuppineuloja tai silitysrautoja.
Mutta ei ole kaavapaperin voittanutta ainakaan niiden kissojen mielestä, joita minä olen tuntenut!

Näytä kommentit (3) | 

20.12.2009 18:29

Salusiinit kukkien suojaksi

 

Tällaiset pikku salusiinit tein viime talvena mummolaan ikkunoihin kukkien suojaksi. Tätini toivoi edesmenneen mummon langoista sellaisia. Tein näitä yhden keltaisesta kerästä ja toisen beesistä langasta. Kun ne sitten valmistuivat ja vein ne seuraavalla käynnillä, huomasin etteivät värit sopineet lainkaan yhteen tuvan valkoisten sivuverhojen kanssa. Noh, mikäs siinä sitten, jos kerta komerossa oli vielä valkeaa kalalankaa jäljellä, ei muuta kuin tekemään tupaan uusia verhoja. Siis neljä näitä valmistui yhteensä. Ihan hullulta tuntuu, mutta aika nopeaan tuo kuvio valmistuu ja varsinkin, kun se tulee metrin jälkeen jo selkäytimestä.





Ja mummolaan kuuluu tietysti pullan tuoksu. Tässä omena-piimä piirakka perinteisellä ohjeella ja kotimaisista omenoista.

Näytä kommentit (1) | 

20.12.2009 18:17

Perintöaarteet talteen ja suojaan

Tässäpä vinkkiä kaikille, joilta löytyy liinoja kaapista, muttei pöytätilaa minne laittaa niitä. Mummoni on lahjoittanut meille kaikille sukulaisille paljon liinoja, mutta ei minulla ainakaan ole sellaista pöytätilaa missä ne säästyisivät siisteinä. Siispä valitsin kerran mieleisimmän liinoistani ja pistin sen kehyksiin turvaan ja esille paraatipaikalle.

19.12.2009 15:09

Tossu Special


Innostuin viime vuonna Huopanen -langasta oikein tosissaan ja tein niistä lapaset. sitten halusin kokeilla En pointe tossuja Ulla neuleen ohjeella (kuva alla), mikä onnistui vähän sinne päin. Mutta ihan käyttikset nuokin ovat. Halusin kuitenkin vielä oikein hyvin istuvat tossut ballerina -tossujen henkeen. Kun vielä satuin löytämään kerran tuota turkoosia lankaa niin ei muuta kuin tekemään. Onneksi teinkin, sillä näistähän tuli oikein kuin toinen iho. Teen lisäksi tossut aina yksinkertaisella langalla, niin niistä tulee taipuisat ja pehmeät vaikkeivat ne huovukaan niin tasaiseksi. Yhdestä kerästä saa ihan hyvin juuri naisen kokoiset tossut vähän isompaankin jalkaan.
Näiden turkoosien ja alempana sinisten tossujen malli on Novitan "Huovutetu tossut kukkakoristeella".

Olen minä näiden tehtailussa epäonnistunutkin. Kannattaa olla aika tarkkana sen pesun kanssa. Mieluummin vähän kerrallaan ja uudestaan koneeseen kuin kerralla liian pieneksi, kuten kävi eräille äidin tossuille. Toisiin äidin tossuihin en oikein lukenut ihan loppuun asti ohjetta. Pesussa auttaa paljon, jos on kone jonka voi avata ohjelman aikana välillä ja tsekata huopumisen edistymistä. Sanoisin, että joku tunnin ohjelma ja vähän alempi linkous ovat aika passeleita nykyaikaisilla kauan pesevillä koneilla. 

 


En pointen -ohjeella tosiaan ei saa oikein hyvää istuvuutta näin paljon huovutettuun työhön. Muokkasin vielä ohjetta paljon suuremmaksi, jotta siinä olisi huopumisvaraa. Kyllä silti Huopasesta voi tehdä en pointet ihan ohjeen mukaan, kunhan vain vähentää pesuaikaa sen mukaan kuinka istuva tossu on jo neulottaessa. Huopanen kun huopuu sen 40 prosenttia normi ohjeella pestynä.

 

Tässä vielä äidille tekemäni ne kolmannella kerralla onnistuneet tossut. Sitkeys palkittiin.

Olen minä tehnyt neulotutkin tossut, jotka olen esitellyt tuolla aiemmin syksyllä, löytyy sieltä kissakuvien seasta.

18.12.2009 23:10

Kirppislöytyjä syksyn varrelta

Kun nyt kerta olenkuvaillut näitä, niin miksipä ne laittaisi myös tänne.

 

Aina, kun näen turkoosia, huomaan sen. Ja eihän näin hienoa peltitarjotinta passaa jättää huomaamatta. On se ollut ihan käytössäkin, joten ei edes turha ostos. Olisinko viitosen pulittanut. Taulunhan tästä saisi, jos haluaisi enemmän katsella. vaan ei minulla riitä enää seinällä tilaa.

 

Liinojen ja pitsien seasta löytyi tämä hieno kukkanen. Täytyisi joskus vielä tarkastella ohjetta tarkemmin ja koettaa tehdä samanlainen. Olen tehnyt kyllä erilaisista langoista rintakukkia, mutta uutta minulle tässä mallissa on tuo keskikohdatn jälkeiset pitkät pylväät. Tästä mallista saisi todella hienon heijastimen heijastinlangasta!

 

Leivossakset ja ihan pilkkahintaan. Enkä edes leivo tai syö leivoksia. Koristeeksi siis.

 

Tässä alla oleva pitsinauha tarkemmin kummaltakin puolelta. Tällä mallilla voisi kokeilla tehdä koristeellisen vyön. Kangasosa pujotetaan ketjusilmukkalenkkien välistä. "Oikealla puolella" kolmas ketjusilmukka yhdistetään keskellä kiinteällä silmukalla muihin alempiin.

 

Lähikirppiksellä oli pitkään tämä laatikollinen matonkuteita. Kas, turkoosia seassa ja vihreää. Lopulta neuvottelin hinnan ja ostin pois. Pitänee tehdä kesäinen matto kunnostamani puutarhapöydän seuraksi.

 

Ruotsalainen purkinavaaja. Takana on teksti "Nils Johans Nya Clara", suunnittelijan nimi ja oikein patentti numerokin. Pieni halkeama muovissa on, joten käyttää pitää varoen, mutta toimiihan tämä täysin. Olen tehnyt säilyketölkeistä esim. puu-kuvioisella kontaktimuovilla päällystäen kynätelineitä tai purkin meikkisiveltimille kylppärin kaappiin, ja tällaisella reunat saa leikattua sileiksi. Ja tunnustan, se turkoosi väri.

18.12.2009 22:27

Kassi matonkuteista

 

Tämä laukku on jo vuosia vanha. Olen tehnyt sen, yllätys yllätys, mummoltani saamista matonkuteista, jotka on leikattu vaikka mistä lakanoista, mekoista ja trikoista, lie miten pitkälti siinä on historiaa. Sittemmin mummo lahjoitti  loput kuteet vanhainkotiin, onneksi sain pelastettua nämä. Olen kutonut näistä myös patalappuja aina oikein neuleena ja isoäidinneliönä.

Olen ilmeisesti kutonut kassiin ensin neliskanttisen pohjan, poiminut siitä silmukat reunaan ja kutonut reunan ylös asti suljettuna, sileänä neuleena pyöröpuikoilla. Tosin raidat olen vaihtanut tasaisesti samassa kohtaa sivulla. Yläreunan taitoin ja ompelin nurjalle käsin matonkuteella itsellään. Kahvoiksi neuloin sukkapuikoilla putket spiraalina, jotka ompelin yläreunaan ikäänkuin ne alkaisivat siitä saumattomasti.

Tykästyin kassiin uudelleen vuosi sitten, kun huomasin kuinka paljon siihen mahtuukaan tavaraa. Kas, kun kassi venyy todella hyvin.
MUTTA ainoa ongelma oli sankojen jojo -efekti. Pelkäsin, että ne käytössä venyvät aina vaan lisää eikä kassin jojoilu ollalla tuntunutkaan edes kivalle. Päätin tukea sangat normimittaansa. Vaihtoehtona ajattelin paksua narua tai köyttä, mutta löysin Etolasta muutamalla kymmenellä sentillä metritavarana noin sentin vahvuista muoviletkua. Pujotin letkun sangan sisään ja kahden sangan väliin jäävän reunan läpi, solmin päät karhunlangalla (neulalla lanka läpi putken päistä) ja piilotin putken päät työn sisään.
Simppeliä ja tukevaa, tuo myös pulleutta sangalle. Tätä voisi kokeilla johonkin ompelu työhönkin.

 

Näytä kommentit (1) | 

18.12.2009 17:08

Kierrätys huipussaan

 

LEIPÄPUSSIMATTO
eli miten kierrätyksen tai mielenvikaisen keräilemisen ja hullujen ideoiden kokeilemisen voi viedä äärimmäisyyksiinsä.
Esittelin aiemmin syksyllä lokakuussa räsymaton, jonka olin virkannut mummon muovipusseista leikkaamista kuteista. Aloin itse viime keväänä keräämään kaikki leipäpussit ja muut esim juuresten pakkaukset talteen, jos ne olivat tarvittavan joustavaa muovia, että sitä pystyi virkkaamaan. Niistä syntyi lopulta tällainen kiinteillä silmukoilla virkattu matto.
Olen hieman sommitellut värejä, jotta ilme olisi tasainen, mutta jossain kohtaa työhön alkoi tulla esimerkiksi raidoitusta, koska muutin leikkaustavan pussin suulta eteneväksi spiraaliksi. Lisäksi opin peittämään lankojen päät virkkauksen lomaan, joten alussa työssä on hieman epätasaisuutta pinnalla. Kuteen leveys riippuu paljolti muovista itsestään, kuitenkin pääsääntöisesti tässä käytin noin kolme senttistä, mikä voi olla liian vähänkin, sillä matosta tuli melko ohut. Koukku on vanha metallinen kuutosen kokoa, muovikoukut eivät tahdo tätä käsittelyä kestää. Reunaan virkkasin vielä hieman vahvemmasta kirkkasta muovista reunuksen, joka jämäköitti maton ilmettä ja huolitteli reunat.

 


Yllä vielä lähikuvat kahdesta erilaisesta matosta, sillä työn alla on vielä multapusseista tehty matto, joka valmistunee ensi keväänä taas mullanvaihdon yhteydessä hieman lisää.
Tämä on tietysti selkeästi napakampi ja kestävämpi materiaali tehdä mattoja. Hieman nopeampaa tietysti olisi käydä kysäisemässä taimitarhalta tms pusseja, jos joku vaikka innostuu. Mutta koska ei minulla ole näille paikkaakaan niin mitäpä väliä valmistumisaikataulullakaan...

17.12.2009 18:09

Hulluna hevoskastanjoihin

Kuka kehtaa tunnustaa menevänsä myös ihan sekaisin nähdessään puun alla maan täynnä mehukkaan tuoreita, vasta pudonneita hevoskastanjoita? Minä menen, kehtaan tunnustaa. Joskus olen myös kerännyt tammenterhoja askarteluun ja ihan vaan purkkiin koristeeksi, sekä käpyjä ja siemeniä ja niitä höyheniä... Tämä on samanlainen juttu kuin Amelie -elokuvan Amelie, joka rakastaa työntää sormensa johonkin siemensäkkiin. Minä hivelin lapsena maalla mummolassa viljan jyviä sormieni läpi laarissa.
Meni sitä myöten sekaisin näistä kastanjoista, että kerran syksyllä tullessani uimasta, pilkko pimeässä, kaivoin repusta pussin ja keräsin kaikki löytämäni kastanjat maasta. Led-valon avulla.

Ajatuksenani on ollut pitkään kokeilla tehdä helmiä hevoskastanjoista. En ehtinyt tekemään kastanjoille mitään pariin päivään, mutta sen verran olen oppinut, että levitin ne kuivumaan tarjottimille, koska muutoin ne alkavat homehtumaan hyvinkin helposti.
Aluksi kokeilin kastajoiden rei'ittämisä käsin neulalla, mutta osa kastanjoista oli niin kovaa tavaraa, että hommassa meni sekä hermo että kädet. Lopulta päädyin poraamaan niihin poralla reikiä. Hevoskastanjan sisus on tuoreena melko pehmeää, joten homma on sotkuista. Sisus myös kutistuu kuivuessaan, joten osa "helmistä" oli käyttökelvottomia, koska reikä oli muuttunut aivan joksikin muuksi. Koska porasin reiät tuoreena, eivät kastanjat pahemmin ehtineet kurtistua kuin rusinat, kuten ne muutoin tekisivät ja menettäisivät pullean muotonsa. Punontaan käytin kaksinkertaista karhunlankaa. Nämä helmet (alla) on rei'itetty pituussuunnassa. Leveyssuuntaan poratuista helmistä tuli paksummat ja raskaammat eli helmiäkin meni enemmän.

Aikoinaan näin mainiossa MEREIJA -liikkeessä Helsingissä (Mannerheimintiellä, Oopperaa vastapäätä, ihan lähellä Eduskuntataloa) aivan ihania harmaita helmiä, jotka oli punottu jonkun neuleen sisään. En hennonut niitä silloin ostaa ja vähän harmittaa nyt. Olisivat olleet todella juhlalliset. Ja anteeksi etten voi kertoa tekijää, koska en sitä tiedä, enkä löydä, ja nyt vähän vielä kopioinkin idean.

Olen miettynyt mistä muusta materiaalista saisi aikaiseksi sellaista putkea, johon voisi pujottaa suuria helmiä ja solmia ne nauhaksi. Sattumalta löysin lankaliike Menitan Espoon Soukan myymälästä Novitan edesmennyttä Bali -lankaa ja sehän on kuin onkin putkeksi neulottua "sukkaa"!!! Samaa lankaa näytti olevan myös valkoisena Helsingin Punavuoren myymälässä.

 


Coco Chanelista kertovaa minisarjaa katsellessa sitten pujottelin sukkaan helmiä ja, kun siellä oli niitä tarpeeksi, ryhdyin solmimaan helmien välejä. Vasta lopuksi kaskaisin koko nauhan kerästä irti ja  yhdistin ja huolittelin helminauhan päät yhteen.

 



Täytyy muuten tähän väliin suositella elokuvaa Igor Stravinski ja Coco Chanel. Olen nähnyt nämä kolme eri tulkintaa kyseisestä suurnaisesta ja kieltämättä idolistani, mutta kyseinen elokuva on näistä kaikista paras. Tämän elokuvan naiskuva on aika erilainen kuin normaalisti on nähty.

 

Näytä kommentit (3) | 

17.12.2009 17:31

Vaatekomeron salatuimmatkin salat julki!

Tein viime kesänä sellaisen GRANDE keksinnön, että oksat pois; hame päällä voi pyöräillä, jos alla on polven yläpuolelle yltävät pitkikset!

Estää myös muuten hankaumia ja kuumallakin on muutenkin mukavampaa olla. Olen joskus saksinut liian lyhyiksi kutistuneistä sukkiksista kärjet poikki, koska materiaali ei ollut purkautuvaa. Jossain vaiheessa lyhensin niitä vielä polvipituisiksi. Mutta niiden tumman sininen väri alkoi tökkimään, koska eihän sellainen sovi vaaleampien hameiden alle. Etsin etsimistäni pitkiksiä kaupoista, tosin nyt myydään vain niitä nilkkaan asti olevia, koska ne on niin muodikkaita. Blaah sanon minä! Suomalainen tantta-jalka näyttää vaan yhä lyhyemmältä, jos jalka pätkäistään nilkasta poikki sukkiksella, ei hjuva ei.
Etsin myös sellaisia pitkillä lahkeilla varustettuja mummoalkkareita, mutta eihän niitä löydy mistään. Vain xxl-koossa ehkä, mutta ei edes kunnon lahkeella. Mutta sellaiset halusin, vintage henkeen, vilkkumaan hameen helman hulmutessa.

MUMMOPÖKSYT OLI SAATAVA!

No mikäs muu neuvoksi kuin tekemään. Seuraavalla kirppiskierroksella tongin alusvaateläjät ainakin kankaan toivossa. Nappasin mukaan yllä kuvassa oikealla yläkulmassa esittäytyvän pitkän alushameen. Ainakin materiaali oli autenttista.
Tovin kotona pähkäiltyäni totesin, ettei kankaasta riitä mitenkään leikattavaksi lyhyempiäkään huosuja. Ei muuta kuin sauma haaraan ja sovittelemaan. Jätettäköön tässä kohtaa sen enempiä kelaamatta tuo klassinen moka, siis eihän housuja niin yksinkertaisesti tehdä, siis jos niissä aikoo liikkuakin.... mutta asiaa tovin ja valmiita pitkiksiäni tutkailtuani totesin, että haarakiilallahan tästä selvitään!
Kaikessa yksinkertaisuudessaan malli on siis edestä ja sivuilta saumaton ja simppeli, johon haaroihin on vain ommeltu liikkumavaraa antamaan soikean muotoinen haarakappale. (Huom siis toimii jos kankaassa on joko riittävästi väljyyttä tai joustoa.) Vyötärö on tosin nyt hieman liian korkealla, mutta ehkäpä korjaan sen ensi keväänä, kun pyöräilykausi jälleen alkaa. Helmaan lisäsin vielä pitsiä ja hieman poimutusta somisteeksi. On sitten mitä katsoa, jos vähän vilahtaa, eikä haittaa laisinkaan jos vähän vilahtaa.

16.12.2009 21:02

Intohimona lehtikuviot

 

En voinut vastustaa viime keväänä Rose Mohairin omenan vihreää sävyä ja niin päädyin ostamaan sitä vieläpä alen houkuttelemana kaksi kerää. Päätin, että ne saavat riittää kevyeen "kevät-huiviin", johon kokeilisin tätä Maddaleenan Koivunlehtishaalin -ohjetta. Tosin en taaskaan noudattanut ohjetta aivan kirjaimellisesti, jätin pois reunan ja tein sen epätasaiseksi kokonaisilla lehtikuvioilla, ja hommahan toimii! Tosin huivi valmistui vasta syksyllä, mutta on ollut hyvin käytössä.

Ulla neuleen Lehmus huivin ohjeella tein jo viime talvena hieman isompaa lehteä vaalean harmaast Rose Mohairista. Lankaa meni muistaakseni kolmesta neljään kerää. Yleensä olen kutonut näitä nelosen puikoilla, ja käsialanikin on löyhää. Pitsineuleen ainoa mutta on siinä, että se venyy melkolailla käytössä, joten tästäkin tuli lopulta ehkä hieman liian pitkä, mutta eipä nuo hulmuavat päät haittaa.
Samaan settiin tekaisin vielä ohuen pipon pitsikuviolla, jonka nappasin Novitan "Olkaimellinen pitsitunika" -mallista kevään 2008 lehdestä. Tosin pitsikuvio kulkee pipossa ylösalaisin, koska pipo on tietysti kudottu reunasta päälaelle.

 

Näytä kommentit (2) | 

16.12.2009 12:16

Wessa somistusta

 

Kipeänä olemisesta ei löydy muuta hyvää kuin, että saapahan ainakin neule ja virkkuu töitä tehtyä, jos kykenee. Pienenä luin paljon kuumeessa maaten, nyt tuntuu olevan jo niin voimat poissa, että taitaa sama odottaa jahka saan syötyä hieman.
Sain valmiiksi tuossa istuskellessa tällaisen pitsisen wc-paperirullatelineen, lahjaksi mummolaan. Lanka on mummolta jäänyttä kalalankaa, tein siitä kukkien suojaksi viime keväänä salusiineja mummolan ikkunoihin. Kokeilin puurengasta, läpimitta noin 5,5 cm, pidikkeeksi, josta aloitin työn virkkaamalla renkaan ympärille aloitussilmukat. Kunkin rullan ympärillä on yhteensä seitsemän kuviokertaa pitsiä ja ompelin saumat käsin niin, että taakse jäi kolme kuviota ja etupuolella on neljä. Tämä siksi, että jos ripustus koukku on lähellä seinää, niin rullat asettuivat näin paremmin ikään kuin "taskuihin".
Malli on Hildegard Åstrandin Pitsinvirkkaus -kirjasta (s. 106, ei nimeä), jossa on lähinnä väli- ja reunapitsien ohjeita. Hyvä löytö, on tullut hyödynnettyä näitä ohjeita usein.

Alla on toinen vastaava laitos, tein aikoinaan huti ostoksesta, mustasta Kotiväki -langasta itselleni rullatellingin. Musta lanka ei niin totisesti toimi pitsissä, mutta tässä se onnistui, kun kuvio oli mahdollisimman yksinkertainen ja alla on turkoosia jämäkangasta vuorena.

 

15.12.2009 19:27

Nopeita joulukortteja viimetingassa

 

Tänään piti lähettää joulukortit, jos meinasi joulumerkin hinnalla ehtiä ja minähän päätin, että ehdin. Halusin tehdä kuitenkin kortit itse, jotenkin simppelisti. Jonkun hienon (lue: kalliin) sisustusliikkeen ohi kulkiessani (ja onneksi se oli jo suljettu) sain idean seinälle ripustetuista enkelin siivistä. Minulla on vuosikausia sitten kerättyjä ankan höyheniä ja sulkia, ajalta jolloin oli kesätyössä Lahden Yli-Marolan kotieläinpihalla käsityöpuodissa myyjänä. Paras kesätyö ikinä tällaiselle ihmiselle!

Noh, kuitenkin nyt saisin vihdoin hyötykäyttöön pakonomaisen keräilyni tuotoksia. Keräsin erilaiset sekalaiset korttipohjat ja joulun sävyiset paperit ja servetit, joilla päällystin illalla nopeasti ja väsyneenä kortteja. Päälle vain simppelisti läpinäkyvällä kontaktiliimalla höyhen ja "Rauhaisaa Joulua" -toivotus oli valmis. Aamulla kyllä vielä somistelin joitain kortteja lisää pitsillä, koska osa korteista ei ollut ihan tarpeeksi lämminhenkisiä omaan makuuni. Minun makuuni tosin mikään pitsi ei taida olla liikaa. Yksinkertaisemmasta tyylistä pitäville ystäville menikin sitten niitä simppelimpiä versioita. Pitsi on muuten aina toimiva ratkaisu minkälaiseen korttiin tahansa!

Kohta näitä kolahtelee ystävieni luukuista....

Näytä kommentit (2) | 

15.12.2009 19:00

Eiliset kirppislöydöt

 

 

 

Eilisellä kirppisreissulla tarttui mukaan tällainen persikan roosa neuletakki. Hauskaa tässä on, että äitini on aikanaan neulonut minulle aivan tämän värisen vauvan villatakin ja myssyn. Villaakin tämä on ainakin osin, sille ihan tuoksui kun juuri pesin. Päällä tämä bolero henkinen neule nousee takaa hieman ylemmäs helmasta kuin edessä. Ylhäällä kauluksessa on helmiäisen värinen koristenappi ja sen alla kolme piiloon ommeltua nepparia. Hihat jäävät hieman kyynerpään alle.
Tämä varmasti sopii söpösti yhteen tekeillä olevan pinkki kukkaiset fiftari-hameen kanssa.

 

 

 

 

 

 

Mielestäni tämä virkattu salomonin solmua muistuttava ilmava kukkaosio on hurmaava!

 

 

 

Tässä vielä parempi kuva neuleen mallista. Kaava on hyvin simppeli, ideaa voisi soveltaa vaikka mihin pitsimalliin. Neule on aloitettu kauluksesta neulomalla aina oikein neuleena kaarroke, johon toiselle reunalle ilmeisesti lisätään koko ajan silmukoita. Tämän jälkeen on jatkettu kaarrokkeen pitkälle sivulle pitsin virkkaamista, kunnes silmukoista on jaettu hihojen ja helman osuus erikseen.
Tunteeko kukaan tätä mallia mistään? Lanka tuntui kyllä "vanhalle".

 

 

Lisäksi nappasin Helsingin Sörnäisen Kurvin kirppikselle ilmestyneistä monista käsityö kirjoista itselleni noin viitosella nämä kaksi opusta. Ompelukirjassa on vinkkejä miten ommella erilaisia kankaita ja muita materiaaleja. Virkkauskirjassa on erilaisia solmimistekniikoita, joiden ohjeita minulla ei vielä ole. Saas taas nähdä millon niitäkin tulee kokeiltua....
Virkkauskirjassa oli muuten etusivulla piirretty Novitan mainos (vuodelta 1974) Florica -langasta, jota muuten myydään edelleen!

 

Lisäksi mukaan tarttui kassan viereltä ruskeat helmet, näitä on mukava kasata kaulaan useammat, minulta löytyy kohta kaikkia sävyjä! Lisäksi löysin aika passelin, kaipaamani hiuskoristeen vintage -henkeen, tosin ajattelin tehdä näitä itse kuhan ehdin.
Taisi olla eräässä Strömsö -ohjelmassakin ohje tällaisten tekoon. Muuten käykää ihmeessä katsomassa Strömsön nettisivut, josta löytyy kaikki ohjelmien ohjeet!!! Tässä linkki: http://svenska.yle.fi/matochfritid/hobby.php
Niin ja sitten löytyi tuollainen riipus sekä pikku viallinen rintaneula, johon pitäisi vielä löytää keskelle musta tai helmiäinen kivi jostain askarteluliikkeestä vaikka.

15.12.2009 15:49

50- ja 70 -lukua juhlapukeutumisessa

 

 

 

Jatkan edellisen fiftari -jutun henkeen vaatteilla, jotka minulla oli ylläni erään ystäväpariskunnan hääjuhlassa aiemmin syksyllä. Pari on itsekin mieltynyt vahoihin hitteihin ja morsian oli valinnut häämekokseen fiftaria, joten mikäs sen mukavampaa kuin pukeutua itsekin samaan henkeen.
Olen saanut kaavan tähän aidosti vanhaan leningin malliin, kun kerrostalomme kellariin vuosikausia sitten oli jätetty vanhaa rojua käytävälle pahvilaatikkoon. Seassa oli kaavoja ja pari vuotta sitten tein mustasta, hyvin laskeutuvasta kirppis tilkusta tämän leningin. Päälle laitoin äidin vanhan 70-luvun liituraita jakun, jota olen kyllä käyttänyt aivan liian vähän. Tämähän näytti varsin oivalta kellohameen kanssa. Leningin alla on musta runsashelmainen hame pönkittämässä alushameen asemasta. Harteille solmin kevyemmäksi yläosaksi kirpparilta löytyneen, lumme-kuvioisen silkkihuivin (taitettu kolmioksi ja solmittu kulmat yhteen selän taakse, kainaloiden alitse). Jalkaan oli pakko saada kesällä Helsingin Maailma kylässä -tapahtumassa olleelta Fridan kirppisteltasta muutamalla eurolla löytyneet italialaiset nahkaiset korkokengät. Open toe -kärjet ja kaikkea, en tiedä miten vanhat nämä oikeasti ovat, mutta ihanaa vintagea ne minulle ovat!

 

 

 

 

 

 Tässä yllä olleen leningin kaava, tuo runsas helmainen malli. Tällainen malli on ihanan armollinen ja naisellinen, jos ei omaa kapeaa vyötäröä, jolloin sen saa loihdittua runsailla helmoilla.

 

Näitä kaavoja onkin tarttunut jo matkaan tällainen settu kirppiksiltä. Osa on niitä kellarista löytyneitä.

 

Näytä kommentit (2) | 

09.12.2009 21:15

Osallistu kyselyyn!

Laitanpahan minäkin tänne linkin tähän opinnäytetyökyselyyn, sillä muutoinkin tekijänoikeuksien kanssa tekemisissä olevana katson aiheen melkomoisen tärkiäksi!:

 

Osallistu kyselyyn, aiheena:

Neulonta ja tekijänoikeudet

Tämän kyselyn tarkoituksena on antaa minulle opinnäytetyötäni varten tietoa siitä, millainen on suomalainen internet-neuloja, kuinka hyvin hän tuntee tekijänoikeudellisia kysymyksiä ja kuinka tekijänoikeuksiin suhtaudutaan neulojien keskuudessa. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi noin 20 euron arvoista lankapakettia. Osan palkinnoista lahjoittaa Titityy. Jotta voit osallistua arvontaan, jätä yhteystietosi kyselyn loppuun. Yhteystietosi ja vastauksesi erotellaan ennen tulosten tulkintaa. Vastaaminen vie noin 10 minuuttia.

 

09.12.2009 19:58

Fiftari -innostus ylimmillään ja rock n' roll soikoon!

 

Mulla on päällänsä ihan kauhee fiftari innostus!!! Löysin taannoin tämän bändin nimeltä The Baseballs ja ei vissiin tarvitse ihan kaikille selittää mikä se on, jos kerta levynsä on tämän vuoden Suomen myydyin ulkomainen moinen. Mutta niille, jotka eivät vielä tiedä, niin käykää kuuntelemassa mysäristä vaikka, tässä linkkiä:
http://www.myspace.com/thebaseballs

Noh, kuitenkin nämä menneiden aikakausien kuosit ovat olleet aina mieleeni, joten erilaisia verhoja on tarttunut usein matkaani kirppareilta vaatteiksi muunnettaviksi. Viime kevät talvella piipahdin matkalla talvippuutarhan orkidea -näyttelyyn myös Valtterin lauantai -kirpparille ja sain juuri ja juuri viimeisillä käteisilläni tämän verhon ja erään toisen myös vihreä kukallisen, josta kenties jossain vaiheessa kuoriutuu leninki.
Harsomainen valoverho sopi kuin nakutettu fiftari henkiseen, ehkä hieman kotirouva -tyyliseen "vain valkoiset hanskat puuttuu" asusteeseen. Boleron ohje on Modasta 2/2009. Hihat ovat kyynärpäähän saakka ja helma juuri vyötärölle. Sopivin tämä varmasti olisi mustan kotelomekon seuraksi tai korkea vyötäröisten housujen kanssa. aion kyllä käyttää tätä erityisesti kesällä, kun kaipaa jotain suojaa harteille, muttei mitään liian kuumaa. Ja eikun viilettämään asfalttiviidakkoon pyörällä!

Kangas on toki hieman jäykkää, ei onneksi niin karheaa kuin luulin, mutta jouduin kuitenkin tekemään taakse tällaisen poimutuksen, jotta helma ei huitelisi ihan korvissa. Myös takakappale on poimutettu kaulukseen. alunperin mallin kangas on hyvin laskeutuvaa, ohutta satiinia.

 

Edessä kauluksen alle on ommeltu hakanen, noh ei niin hienosti, mutta onhan se täysin piilossa. Tämäkin hakanen on jotain purkutavaraa vanhoista liiveistä. Näitä kannattaa aina raksia talteen, mutta vetoketjujen uusio käyttöä en suosittele, en edes metallisten. Erääseen kassiin ostin kirpparilta vanhan metalliketjun ja sehän sitten ratkesi kangasosasta ketjun vierestä. Eikä ollut edes käytetty.

Näytä kommentit (2) | 

07.12.2009 16:17

Metsäisiä sammaleen sävyä, perinteitä ja lämpöistä pitsiä

 

Samoin kuin käsilaukkuja tai kenkiä, ei myöskään sohvatyynyjä voi koskaan olla liikaa! Ei totta totisesti. Ja jos saa idean, niin sehän on tietysti toteutettava. Olen aina pitänyt tästä varmaan ikivanhasta virkatun neliön mallista, joka löytyy varmasti jokaisesti tai ainakin joka toisesta mallikirjasta. Nimeä sille en tiedä, mutta sainpahan kerran idean toteuttaa sen suurempana kokona paksusta langasta ja isolla koukulla. Työn keskustan lanka on kirpparilta löydettyä, jotain vanhaa kotimaista ja sitä mukaa kun työ eteni elikkäs tunnettu myös termillä mopo karkaa kädestä, jouduin ostamaan jopa kahteen otteeseen lisää lankaa reunuksiin. Mutta haitanneeko tuo, vaikka työn hintakin hieman kohosi, sillä pakon sanelemana tästä kolmen eri vihreän sävyn yhdistelmästä muotoutui herkullisin sohvatyyny mitä olen koskaan saanut aikaiseksi.

 

 

Tässä vielä pingotettuna tuo keskiosa eli se perusmalli tähän kuvioon.  Yhdistin reunojen nirkot ketjusilmukkaketjuilla, joihin aloin muodostaa reunaa vuoroin kiinteiden silmukoiden ja pylväiden kerroksilla. Yhdistin kappaleet kolmelta sivulta yhteen virkkaamalla kiinteitä silmukoita ja jatkoin kiinteitä vielä neljännen sivun toiselle reunalle. Lopuksi kehittelin ympärille pitsin, jonka ensimmäisen kerroksen tein ketjusilmukkaketjuilla, jotka kiinnitin tasaisin välein reunaan. Toisella kierroksella tein kaariin kahta erikorkuista pylväskaarta, jonka päässä on aina parin kolmen ketjusilmukan nyppylä.
Hauskinta pitsissä on aivan vahingossa siis syntynyt värin vaihto keskellä pitsiä, joka toimii!
Vuoreksi ompelin väreihin sopivaa, mehukkaan suklaan ruskeaa satiinia ja aukon ompelin löyhästi villalangalla kiinni niin, että se on helppo purkaa pesua varten.

 

02.12.2009 12:42

Juhla-asusteita

 

 

Tein taannoin tällä Novitan ohjeella ananas -kuvioisen laukun, ja koska lankaa jäi yli, päätin kokeilla pikkulaukun tekemistä. Sankana on 12 cm leveä klipsisanka, jonka reunan väliin laukun yläreunat puristetaan papukaijapihdeillä (hiton hankalaa hommaa, kantsii olla varovainen ja väliin nahkaa suojaksi!) Klipsin alle kiinnitin ompelemalla vuoren reunan ja samaan satiininauha lenkit, joissa on metallilenkit, jotka saa joko kassin sisään piiloon tai joihin voi kiinnittää vaihtohihnan.

 

 

Ohjetta olen muunnellut sen verran, että tein aloitus silmukoita poikkeuksellisesti 32, virkkasin ensin kaksi kerrosta kiinteitäsilmukoita, ja jaoin pylväsryhmät (yht 6 kpl/ puoli, sopiva määrä 12 cm lev. solkeen) niin, että jokaisen ryhmän väliin jää vain neljä silmukkaa, jotta reuna ei alkaisi kihartamaan.  Lankani oli siis tiheydeltään 30 x 22 /10cm nro 4 koukulla, mutta käytin itse 2,5 koukkua.
Aloituskuviota (ohjeen kaavio IV) jatkoin kuuden kerroksen verran, joka riitti soljen reunan mitalle saranaan asti, jonka jälkeen yhdistin kappaleet ja jatkoin normaalisti ananas-kuviota noin kaksi kuviokertaa kerrokseen 16 saakka. Krs 17 tein ilman lisäyksiä eli kohdassa " 2p, 2 kjs, 2p" päälle jatkoin samalla lailla kuin alemmillakin kerroksilla, jolloin malli alkaa kapenemaan ja muodostuu pohja. Krs 18 tein " 2ks (kahden ketjusilmukan päälle pylväsryhmässä), 4 kjs, 1p (kolmen kjs:n päälle ananaksen kärkeen), 4kjs ". Lopuksi taitoin laukun kahtia ja ompelin tämän viimeisen kerroksen yhteen.

 

Yllä vielä kaaviona kerroksen 17 muutokset ja krs 18 kappaleen lopetus.

 

Yllä hihan ohje. Tein hihnan kokeilemalla, mitkä pylväsmäärät sopivat lankaan ja näyttivät sopivimmalle laukkuun. Karabiinihakaset hankin myöhemmin ja liitin hihnaan virkkaamalla kiinteitä silmukoita hakasen ja nauhan pään ympäri sekä huolittelemalla lopuksi jäljen samalla kun huolittelin langan pään.

 

 

Sankoja vaihtelemalla laukun ilmettä on helppo muuttaa. Ajattelin kokeilla ehkä vielä puisista helmistä punottua sankaa, ehkä aivan lyhyenä.

Laukku saa ensi-iltansa tänään juhlissa. Leninkinäni on tämä aivan ihana Kampin keskuksesta löytämäni Ichin satiinileninki. Sovittelin sen seuraksi lämmikkeeksi neuletakkia, mutta päätin kuitenkin tekaista nopeista nopeimman neulehihattimen valmiista neulekankaasta harteille. Onneksi Eurokankaasta löytyi Armani Collectionin pitsistä, mustaa neuletta, jossa on hiukan vihreää kimallelankaa seassa. Hintakaan ei paljon huimaa, kangasta jäi vielä pala ja yhteensä maksoin siitä hitusen yli kolme euroa! Ja varmaan kyllä tulee käytettyä muissakin juhlissa.

 

 

 

 

 

 

Bolero on siis ommeltu valmiista neulekankaasta, joka todellakin siis purkautuu kuten neule, ellei sitä huolittele siksak -ompeleella. Mittasin hartioiden yli kyynärpäihin ylttävän palan (leveys 40 cm), neule kuitenkin jousti vielä lisää, joten hihat pussittavat hieman ehkä liikaakin, mutta haitanneeko tuo. Huolittelin kappaleen ensin ympäriinsä. Ompelin sitten hihasaumat yhteen kapealla siksakilla välillä sovittaen sillä neulehan elää helposti. Eivätkä neulatkaan tahdo pysyä tällaisessa materiaalissa. Hihansuut käänsin ja tikkasin sentin päästä jälleen kapealla siksakilla, kuten myös kaula-aukon/ selkäpuolen reunan. Hihansuihin pujotin ohuen, mustan, pyöreän kuminauhan, jotta hihansuu menisi hieman puhville. Sovittaessa totesin kuitenkin, että kaula-aukon reunakin kaipaa tukea ja pujotin sinne myös kuminauhan löyhälle, niin että se vain punoo reunan ylimääräisen aaltoilun kasaan.
Nopea ja älyttömän näppärä hihatin. Aikaa tähän meni ehkä kaksi tuntia. Ja hintaakin jäi tosiaan alle kolme euroa.

 

 

Yllä vielä lähikuva neuloksesta, jossa mukana hieman vihreää kimallelankaa. Materiaalia en tiedä, mutta tuntu on kuin mohair-langassa, eikä kimallelanka ainakaan kutita ihoa seassa.

Näytä kommentit (2) |