Heipparallaa taas!

Tänään  taivaalla näyttäytyi ihana valoilmiö, elikkäs aurinko, voi kuinka olenkaan odottanut sen näyttäytymistä, on tuntunut kuin oisi kulunut valovuosi sen näkemisestä. Voi kuulkaa, kuinka pienestä asiasta ihmislapsi voikaan tulla hyvälle tuulelle, se on sitten ihanaa kun kevään ensimmäiset auringonsäteet hyväilevät  hipiää, ilma tuoksuu keväälle ja räystäät tippuvat,  "Ninnan, nunna tuo voidaan laittaa Timo Harjakaisen Firman piikkiin", kuten rakkennusmestarimme sanoo...... Nautin  siis joka hetkestä, on niin mukavaa seurata kun luonto herää horroksesta.

"Pupulla on pitkät korvat ja pöperö pää"..ainakin tällä minun pupullani. Aikaisemmin  on ollut jo kerrottua, ettei minulla ja ompelukoneella oikein natsaa. No, sen verran olen tehnyt kyseiseen mööpeliin tuttavuutta, että tiedän kuinka sen kuuluu toimia. No, tulihan sillä sitten kouluaikana jotain väkerrettyä, olen aina tykännyt pehmoleluista , kun olen itsekkin aika "pehmo ja nykyään  sitä myös varreltani" hih, keskimittainen ja sopusuhtainen siis....Pupun tein  joskus ala-asteella, kun se oli niin hellyyttävän lutunen, siinä laitettiin sitten Singeri laulamaan ja "henkinen hanuri  pauhaamaan" ( pientä kevennystä, ettei mene liian totiseksi).... Hellyyttävä se on vieläkin, (siis pupu)  vai mitä mieltä olette???

Vaihtelu virkistää, myös sukkia tehdessä, niinpä tein  vuorostani pitkävartiset sukat, nehän sopivat tälläiselle vilukissalle paremmin kuin hyvin. Olin tehnyt jo aikaisemmin yhdet pitkävartiset ja ilahduin niihin totaalisesti, päätin että teen vielä toisetkin, mutta vahvemmasta langasta, ja kuinkas ollakkaan kun näin uuden Seiskaveikan Kanervikko langan, niin se oli sitten siinä. No, raidat menevät  hieman vinksin ja vonksin, mutta nämähän ovat  " Täti Moonikaan " raitasukat, joksika ne nimesin ja melkonen "Täti Moonika" olenkin ne jalassa viuhtoen, niitä kun on mukava käyttää näin talviaikaan hameen kanssa, olenkin saanut niistä mukavia kommenttejakin, eräs vanhempi herrasmieskin kysyi, että kuuluuko settiin sukkanauhat? Näihin uusiin sitten laitoinkin nauhat koristeeksi ja pitäväthän ne sukat hyvin ylhäällä.

                   Tälläiset  sitten ovat "Täti Moonika" nauhasukat.......

      Samaa teemaa ja saletisti natsaa, kuten eräs maailmanmatkaaja sanoo. 

Moron!

.....pusero siis, jonka piti valmistua  vuoden 2010 joululahjaksi tyttärelle, mutta jostain kumman syystä niin ei käynytkään...nyt olen sitten reippaasti aikataulussa edellä, jos ajattelis antaa sen tämän vuoden joululahjana.....

Otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin  innoissani neuletta. Mallin tytär oli bongannut Tree:n Kädentaitomessuilla  ja ihastui siihen. Ostimme langatkin sieltä samoin tein. Voi hyvä tavaton, alku oli kyllä niin tervan juontia, puikotkin olivat kuin heinäseipäillä olisi kutonut ja lanka tuntui kankealta ja jäykältä kuin rautakanki, en ole aikoihin kutonut paksuilla puikoilla ja langalla ja siksi työ teki kaikkea muuta kuin edistyi...no sitten alkoi purkamisvaihe, sitä sitten jatkuikin jonkin aikaa, aloin jo epäilemään, että tämä lanka on "noiduttua", kun noin tökkii vastaan, vihdoinkin sain ekan kpleen valmiiksi, loput kpleet  valmistuivat, jos ei nyt ihan kuin jive:n askelin, niin hitaan tangon tahtiin..... 

 No, annas olla, meikälle kävi vanhanaikaisesti elikkäs lanka loppui. Sitä sitten metsästettiin kissojen ja koirien kanssa joka paikasta, ei löydetty samaa väriä ja päädyimme sitten Novitan Rustika lankaan joka oli lähempänä puseron lankaa. Siitä tein sitten kauluksen ja kun kerran oli muljaamaan aljettu, niin muljataan sitten kunnolla, tytär piti puserosta, mutta pyysi, että saisko sen hieman pidemmällä resorilla ??, meikä teki siihen sitten hätäapuratkasun ja jatkoin  valmista puseroa tekemällä "pidemmän " resorin . Jännitys oli käsinkosketeltavissa, kun pusero lopullisesti valmistui....No, meneehän se  kotipaitana ja vilu se päällä ei pääse yllättämään, on sen verran vahva. 

Niin lanka oli Jamboa ja puikot no.10 ,kauluksessa ja resorissa Rustika ja puikot no.8  , puseron malli Novita talvi 2010 malli 9, mukailtuna elikkäs jätin hupun pois.  Jambo ei oo miun makkuuni, langassa oli myös paljon vahvuuseroja ja  tönkön tuntuista kutoa, tuo Rustika lanka oli melkeimpä parempaa työstää.

    Tällainen kotipaita siitä sitten tuli, onneksi sävyero ei ole ihan hirveän suuri.. hieman se häiritsee , mutta aina ei voi onnistua...

                      Hyvää ja käsityörikasta viikonloppua kaikille!

Heipparallaa!

Pian on taas viikko takanapäin ja uusi alkamassa. Pakkanen pyllähti -27 asteesta alle kymmeneen ja lunta viskoo siihen malliin, että se tietää meikäläiselle lumijumppaa kolan kanssa, no eipä tarvise sen urakan jälkeen enään miettiä  punttisalille menoa. Lunta rupeaa olemaan mielestäni riittävästi, kinoksien kasvaessa  tuohon malliin, lumitöitä tehdessä  meikästäkään ei pian näy kun pipontupsu,  jos sitäkään, ukko saakin sitten  huudella , että missäs  murusein on.....

Viimepäivät olen nauttinut takkatulen tuomasta  ihanasta lämmöstä, samalla kutoen vauvan tuf,tuf, settiä, siihen kuuluu yllätys, yllätys sukat, tumput ja pipo. Ne ovat ystäväni siskon  tulevalle pienokaiselle.  Kuvio on siis junasukista, tumput tein ilman peukkua, koska pienokaisen pikkuiset peukut eivät oikein mene sinne minne pitäisi , kädet menevät  heillä helposti nyrkkiin, pipo on mukailtu Novita - lehden kevät 2010 ohjeesta 86, lankana on Nallen aloeveraa, josta on kiva kutoa, kun tulee samalla kädet "rasvatuiksi" ja  se on ihanan pehmeää pikku taaperoiden käytettäväksi.

               Tämännäköinen setti siitä sitten tuli......

      Ja tälläiseltä ne näyttävät mallina toimineen kaksosnuken " Pilven" esittelemänä  " Pouta" jäi odottelemaan omaa vuoroaan... Setti on kokoa 0-4kk ,  ("Pilvi ja Pouta" ovat  lapsena saamani nuket, ne ovat olleet minulla 35 vuotta, ovat samannäköiset,  paitsi "Poudalla" on ruskeat silmät, korituolin olen saanut rakkaalta siskoltani samoihinaikoihin).

   Kaikille oikein ihanaa viikkoa käsitöitä tehden  tai muuten vaan nautiskellen!

Se on moron!

Niinhän siinä sitten pääsi käymään, että meikäkin taipui tuohon kauppojen alennusmyynteihin, kun muksut kolmiääniseti kysyivät, että KOSKA MENNÄÄN ALENNUSKAUPOILLE????  no eihän siinä muu auttanut, kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Ei  tarttenu kun kerran sanoa, että nyt mennään ja plutuna istui auton takapenkillä  rivissä, kuin kanat orrella.

Kurvasimme kaupan pihaan ja  sisälle päästyämme, kaikki "katosivat" , johonkin kuin pikkuriivöt konsanaan, niinpä meikäkin sai rauhassa katsella alelaatikoita ja mikä parasta lankahyllyille pääsin suunnistamaan ilman "lankapoliisieni" valvontaa....Lankaa tulikin taas ostettua, kun halvalla sai, tosin muutkin olivat asian hokanneet, kun hyllyt olivat melko tyhjät, mutta hyvin niitä meikälle riitti.

Siinä kauppaa kierrellen ja hyllyjä /pöytiä katsellen yhtäkkiä  yhdeltä pöydältä se "osui silmääni", nimittäin Ompelukone....Juu-u, aivan niin, sitä minäkin ihmettelin kuinka kyseinen masiina ylipäänsäkkään kiinnitti huomoni??? Meikän ompelutaidot eivät ole kehuskeltavat, kouluaikoina tuli  ommeltua kaikenlaista  ja silloinkin vaihtelevalla menestyksellä, tulee siis enemmän sutta ja sekundaa, kuin valmista. Nyt tuo masiina oli jotenkin saanut yliotteen meikästä  ja niinpä ajattelinkin, että joskos nyt saisin "niskalenkin" kyseisestä kapistuksesta?? Tämän masiinan kanssa varmaankin synkkaa, onhan tää vähänniinkun miun makkuuni. Ei siinä auttanut muu kuin "ottaa riski " ja ostaa se. 

Hymy oli kuin Grintsillä korvasta korvaan kun olin uuden ompelukoneen omistaja  ja astelin autolle sinkeri kainalossa.. Kotiin kun pääsimme esittelin sitten löytöäni  paremmin ukolle ja muksuille,  ukko ei puhunut mitään, hymyili  vaan ja muksut ihastelivat löytöäni, kuinka ompelukone voikaan olla noin ihanan söpö??  niin minustakin, söpö kuin mikä, vai mitä mieltä olette???!

                       Tässä se nyt on koko komeudessaan, ompelukoneeni.

                                       Tässä ryhmäkuva löydöistä.

                                    Mukavia neulomushetkiä kaikille!

Tervehdys kaikille!

Sinne meni Vanha Vuosi muistojen kultaiseen kirjaan ja  saatiin polkaistua käyntiin Uusi Vuosi.  Nyt kun päivätkin  alkavat  olemaan jo kukon askeleen verran pidempiä, voi alkaa  hyvällä omallatunnolla odottamaan kevättä , "meikä ihan nuortuu ja  koukkuselkä suortuu, mielestä puhumattakaan", kun tuo kevät alkaa raottamaan  verhoaan....

Tässä Vuoden  vaihtumisen kuuniakisi sain valmiiksi  Junasukat, joita kutsun Tuf,Tuf sukiksi. Edellsisitä tuli niin söpöt, että ajattelin tekaista vielä toisetkin. Voi jukeli, söpöt ovat nämäkin omalla tavallaan ja pikkupoika oli todella tyytyväinen jalat pysyvät lämpöisinä, eikä pienet varpaatkaan palele päivän  touhuissa.  Lankana oli Jussia, josta en ennen olekkaan kutonut mitään, tosi hyvä lanka, muistuttaa seiska veikkaa ja on riittoisaakin vielä, ei mennyt kuin kaksi kerää....Tosin eihän  tätä meidän pikkupoikaa punnitakkaan enään neuvolavaa'alla, kun sillä  punnitaan alle satakiloiset...

                                    Tällaisilta näyttää tyhjinä..

                ..ja täytteiden kera, sukat toimivat jalassa hyvin.

        Jakkara, joka kuvassa näkyy on nuorimmaisen tyttären käsityönäyte puukäsityötunneilta.

                Kaikille mukavia sekä innostavia käsityöhetkiä!